Ahvenanmaanlammas, Aland sheep

Rodusta: Ahvenanmaanlammas tunnustettiin rotuna vasta äskettäin, vaikka se on hyvin vanha rotu. Ahvenanmaanlammas on Suomen lammasroduista harvinaisin. Lampaalla on erillinen peitin- ja alusvilla.

Ensivaikutelma: Hyvin tummanruskeaa, melkein mustaa, joukossa selvästi erottuvia valkeita karvoja ja hieman vaaleammanruskeita kohtia. Hienousaste vaihtelee, enimmäkseen vähän karheaa, kuidunpituus vaihtelee myös n. viidestä sentistä viiteentoista. Loivasti kiharaa kuitua.

Kehruu: Kehräsin haaleassa vedessä pestynä, vielä hieman rasvaisena ja karstamyllyllä karstattuna. Helposti kehrättävää, kuidut liukuvat helposti toistensa lomaan. Helppo tehdä ohutta säiettä. Valkoiset karvat törröttävät tumman seasta.

Lanka: Karheahkoa, jännittävän tweedmäistä.

Käyttö: Ulkovaatteisiin. Värin vuoksi sopii hyvin värillisten villojen kanssa sekoitettavaksi; tumma väri tuo kirkkaammat värit hyvin esiin. Sopisi varmaan hyvin luonnonläheisiin huovutuksiin värinsä vuoksi: tästä saisi luonnollisen näköistä kivi- tai kalliopintaa.

Hankintapaikka: Vaihtona Tuijalta saaristosta. [Edit] Myöhemmin ostinlisää Katjalta Hankasalmelta.

Villan väri ja laatu vaihtelee lampaasta toiseen. Lisäsin kuvan erilaisista villoista ja langasta. Harmaa lanka on kehrätty keskellä ylhäällä olevasta villasta, muistaakseni lampaan nimi on Lillan.


About the breed: The Åland sheep has been recognised as a breed only recently. It is the rariest of the Finnish sheep breeds (ca. 300 registered ewes in 2004) and originates in the small islands of southwestern Finland. The sheep is dual-coated.

First impression: Very dark brown, almost black fleece, with some lighter brown as well as coarser white hair. The fineness of the fibres varies, mostly pretty coarse, also the length of the fibres varies. Slightly wavy fibres.

Spinning: I washed the fleece before spinning and carded it on a drum carder. Easy to spin a fine strand, the fibres glide easily.

Yarn: Quite coarse, strong and sturdy.

Use: Too coarse for next-to-skin garments, suitable for outwear. If the wool felts (I didn't try it) it would make an interesting rock-like texture because of the colours.

Where acquired: Exchange from Tuija. [Edit] Later I bought some more samples from Katja. The picture shows different varieties. The quality and colour of the fleeces change greatly from one sheep to another. The fine yarn is spun from the cream-coloured fleece with darker tips.

Mohair

Rodusta: Mohairia saadaan mohairvuohesta, jota aikaisemmin kutsuttiin angoravuoheksi.

Sain vaihtona Laurencelta sekä texasilaista että Pyreneitten mohairia. Texasilainen mohair oli pitempikuituista ja hieman karheampaa. Ranskalainen mohair (oikealla) oli hyvin hienoa ja lyhyempikuituista, ilmeisesti kid-mohairia eli nuoren kilin karvaa.

Ensivaikutelma: Texasilainen mohair oli pitkäkuituista, kiiltävää, hienoa, pehmeäntuntuista. Mielenkiintoinen juttu mohairissa on haju. Kun nypin mohairista käsin roskia ennen pesua, nenään tuli tämän tästä aivan kuin parfyymin tuoksu. Luulin vähän väliä että meille on tulossa vieras, joka käyttää parfyymia. Sitten tajusin, että tuoksu tuli vuohen karvoista. Niissä on varmaan myskiä tai jotain muuta eläinmaailman hajustetta. Kummallista oli, että haju muuttui epämiellyttäväksi sen jälkeen kun olin pessyt mohairin. Aivan kamala pissan haju. En tiedä johtuuko se pesuaineesta jota käytin (Ecoverin villanpesuaine).

Ranskalainen mohair oli hyvin kiiltävää, hohtavanvalkoista ja hienonhienoa. Huono puoli oli roskaisuus; siitä oli aivan mahdotonta saada kaikkia heinänpätkiä irtoamaan. Kuiduista meni paljon hukkaan. Mohair odottelee vielä kehruuta.

Kehruu: Minulla oli vaikeuksia saada texasilaisesta mohairista tasaista lankaa. Kehräsin suoraan kiharasta, ja jos tapulin toinen pää liukuikin rukille helposti, toinen pää tahtoi takkuuntua ja tehdä lankaan nyppyjä. Lopulta esivalmistelin kiharat niin, että vedin kuidut jo valmiiksi niin hienoiksi kuin halusin valmiin säikeen olevan. Tämä teki langasta tasaisempaa, mutta hidasti kehruutoimitusta. Kaiken kaikkiaan opettavainen kokemus, joka osoitti että minulla on vielä paljon oppimista.

Lanka: Teksasilaisesta mohairista kehräsin 27 grammaa, 200 metriä ohutta yksisäikeistä, kun yritin tehdä niin hienoa kuin osasin. Lanka oli kiiltävää, vain vähän pörröistä ennen pesua. Kertasin mohairsäikeen mukaan ohuen silkkisäikeen. Silkin kehrääminen vasta kärsivällisyyttä vaatikin! Silkkisäikeen paino oli vain 10 grammaa, joten koko vyyhti painoi 37 grammaa.

Käyttö: Mitä mainiointa huivilankaa ohuena tai silkkisäikeen kanssa kerrattuna. Sopii myös puseroihin, käsineisiin ja muihin asusteisiin. Sopivaa kudontaan. Sandrine esittelee blogissaan suloisennäköistä bukleelankaa. Lanka on tehty kertaamalla ohut silkkisäie mohairin kanssa. Silkkisäiettä pidetään toisella kädellä tiukkana samalla kun mohairsäie syötetään löysästi sen ympärille.

Hankintapaikka: Vaihtona Laurencelta, Laines Zinzin, Ranska

About the breed: Mohair is the wool from the angora goat. I got two kinds of mohair from Laurence: Texan mohair which has longer fibres and French mohair from the Pyrenees which has shorther, finer fibres and is shining white (the first picture).

First impression: Texan mohair: off-white, very long, wavy, lustrous fibres. A lot of vegetable matter which was hard to remove. The oddest thing about the mohair was its smell. It smelled faintly like perfume. Must have been the musk or something like that. But when I washed it with my usual detergent that is meant for wool, the mohair smelled awful. I had to wash it again with another detergent before I could spin it.

Spinning: Slippery mohair is not the easiest fibre to spin. It took time and got on my nerves. I was not sure how much twist I should put there. But the yarn became durable after all, even with not much twist. I plyed the strand of mohair with a very thin strand of silk. Silk was even more difficult to spin because it is so slippery. All in all, a very humbling spinning experience for me.

Yarn: I managed to spin 200 metres out of 27 grams of mohair. With the silk strand, the yarn weighted 37 grams. The yarn is soft, lustrous and very durable. After the wash (no picture yet), the mohair had made small loops, as bouclé yarn. It looks as if the silk had shrunk in the wash.

Use: An exquisite yarn for fine scarves and shawls, spun with silk or without. Suitable for next-to-skin garments. Nice even for weaving. Sandrine shows in her blog a sweat bouclé yarn which she made of silk and mohair. One hand holds the silk strand tight and the other hand spirals the mohair around the silk strand.

Where acquired: Exhange from Laurence, Laines Zinzin, France

Sininen texel, Blue Texel (Texel bleu)

Rodusta: Sininen Texel on hollantilainen lammasrotu. Rodulle tunnusomaista on mäyrämäinen väritys päässä ja teräksenharmaa/sininen villa.

Ensivaikutelma: Hienostunut tumma. teräksenharmaa väri, ruskeiksi paahtuneet tapulien kärjet. Rasvainen. Kuidut kiharia, vaihtelevan pituisia.

Kehruu: Kehräsin osan sellaisenaan, mutta osassa villaa oli "talia" tai muuta töhnää ja se piti pestä ennen kehruuta. Rukki oli puhdistettava tämän villan kehruun jälkeen! Helppo kehrätä ohutta "huivilankaa".

Lanka: Noin 100 grammasta villaa tuli 60 grammaa ja peräti 280 metriä pestyä 2-säikeistä lankaa. Kaunista, kuohkeaa, pehmeää, kauniisti meleerattua harmaata (kuva vyyhdistä on surkea, lanka on luonnossa tummempaa). Tekisi mieli kerrata sekaan ohut metallilanka ja tehdä langasta huivi.

Käyttö: Pehmeytensä vuoksi sopii myös ihoa vasten pidettäviin neuleisiin. Tumma tweedmäinen lanka korostaa muita värejä.

Hankintapaikka: Les Laines du Mouchon, Belgia

About the breed: Blue Texels are the same as ordinary Texels but express the recessive "blue" Agouti coat pattern gene. This gives them the distinctive badger-like face markings and fleece which shows a steely blue colour when the flank wool staples are opened.

First impression: A distinguished dark steel grey colour, the tips of the staples are brown. Greasy. The fibers are crimpy, some shorter, some longer.

Spinning: Part of the fleece was waxy, so I washed those parts but spun the rest of the fleece as it were. I had to clean the spinning wheel after spinning this fleece! Very easy to spin a thin yarn.

Yarn: Out of ca. 100 grams I got 60 grams and 280 metres of 2-ply yarn. The yarn is soft and airy and has a very nice tweedy colour.

Use: Because of its softness, this yarn could be used for knitwear that is worn against the skin, such as scarves or hats, also sweaters.

Where acquired: Les Laines du Mouchon, Belgium.

Bleu du Maine, Bluefaced Maine

Rodusta: Bleu du Maine on ranskalainen rotu Mayennen seudulta, joka on luotu risteyttämällä sukupuuttoon kuollut Choletais-rotu englantilaisten Longwool Leicester- ja Wensleydale-rotujen kanssa. Lampaalla on paksu, hieno villapeite. Sama 'bleu' viittaa lampaan karvattomaan päähän, joka on väriltään sinertävänharmaa tai musta.

Ensivaikutelma: Raakavilla on kellertävänvalkoista, kuohkeaa, rasvaista. Kuidut melko hienoja, kiharia, takertuvat toisiinsa. Tästä syntyy luonnostaan paksumpaa lankaa. Tapulien kärjet valkoisia, tyvet hennon kellertävänpunaisia.

Kehruu: Kehräsin sellaisenaan, avasin kuitujen kärjet sormin ja päästelin rukille. Helppo kehrätä, tuntui että voisi kerrata koko lampaan villan kerralla. Varsinainen flow-elämys. Villa erittäin puhdasta pesemättömänäkin, siitä lisäpisteitä.

Lanka: Kuohkeaa, 100 grammasta tuli melkein kaksi rullallista kerrattua lankaa. Langan väri pesun jälkeen kellertävä. Hieman karhea minun makuuni.

Käyttö: Paksumpiin neuleisiin, kudontaan, ei ihoa vasten.

Hankintapaikka: Les Laines du Mouchon, Belgia

About the breed: The Bleu du Maine originated in Western France in the region of Mayenne. The breed was developed from crossing of Leicester Longwool and Wensleydale. The sheep's face is dark grey or blue.

First impression: The fleece is yellowish, bulky and feels pretty greasy. The fibres are medium fine, crimpy and stick to each other. This could make a thicker yarn easily.

Spinning: I spun the fleece without washing it first because it was very clean. Spinning this fleese was a delight. I felt I could spin the whole fleece at one go. It was the best flow experience I've ever experienced!

Yarn: Out of ca. 100 grams of fleece I got 81 grams of washed 2-ply yarn, ca. 154 metres. The yarn is bulky, I got almost two full bobbins of 2-ply yarn out of only 100 grams of fleece. After the wash, the yarn still has a yellowish colour. It feels coarse against the skin. Pitty, since the wool was a dream to spin.

Use: Cardigans, sweaters, vests, weaving.

Where acquired: Les Laines du Mouchon, Belgium.

Kuitua

Tänään tulla tupsahti pieni, mutta pullea paketti Ranskasta. Sisällä oli tämä:

Today I got some fiber samples from Laurence, 19 different sorts!
(check her site, you'll find some wonderful handmade stuff)

Pikaisesti laskien näytteitä 19 eri kuidusta, joita minulla ei ennestään ollutkaan: angoraa, mohairia Pyreneiltä ja Texasista ja eksoottisia lammasrotuja: karakul, île de france, polypay, scottish blackface, blue-faced leicester, suffolk, cotswold, lincoln, shetland jne. On siinä kokeiltavaa. Tämän kaiken lähetti Laurence. Kurkatkaa hänen albumiinsa ja ihastukaa! Villakimput oli sidottu somalla itsekehrätyllä design-langalla, tässä angoraa:

A bouquet of angora fibres, tied with handspun yarn

Kaikissa villanäytteissä oli onneksi lappu, joka kertoi rodun. Tästä oli unohtunut teksti. Mitähän tuo olisi?

Laitoin listan kaikista kuiduista sivupalkkiin. Sitä mukaa kun saan näitä kehräiltyä, linkitän niitä blogipostauksiin.

I added a list of all the fibres I have so far to the sidebar. I'll add links to my blog entries as soon as I get my notes written.

This sample did not have a label. What could this be?

Thank you so much, Laurence :)

Spælsau, Speal sheep

[Edit: kuvat uusittu/pics updated]
Rodusta: Spælsau on vanha norjalainen lammasrotu. Lampaalla on pitkä kiiltävä päällysvilla ja lyhyempi pehmeä pohjavilla.

Ensivaikutelma: Villa on jännittävän moniväristä vaihdellen vaaleanharmaasta hyvin tummanharmaaseen. Tapulien kärjet vaaleampia, ruskehtavia. Hyvin rasvaisen tuntuinen. Kuitu hienoa, kiiltävää, pitkää, loivasti kiharaa. Väri on hyvä ja huono puoli, vaatii hieman miettimistä, mitä tästä tekee. Tämän voisi sekoittaa ensin huolellisesti ja sitten karstata, jolloin tulisi hyvää meleerattua lankaa.

Kehruu: Kehräsin sellaisenaan. Kehrätessä kuidut liukuvat herkästi, tästä on helppo tehdä ohutta lankaa. Kehräsin kaksi ohutta säiettä vaaleammista osista ja yhden säikeen tummempaa, jotka kertasin sitten langaksi. Tummaa oli vähemmän, joten osa langasta jäi vaaleammaksi kaksisäikeiseksi. Kerrattu lanka oli suhteellisen ohutta, mahtui yhdelle rukin rullalle.

Lanka: Noin 100 grammasta villaa tuli 90 grammaa lankaa, 100 m 3-säikeistä ja 65 m 2-säikeistä lankaa. Pesun jälkeen yhteispaino putosi 78 grammaan. Lanka on kiiltävää, meleerattua, tweedmäistä, hieman karheaa. Se tuntuu pesun jälkeenkin rasvaiselta, joten uudelleen pesuun.

Käyttö: Liivi, villapusero, villatakki, ehkä kudontaan.

Hankintapaikka: Les Laines du Mouchon, Belgia

About the breed: Spælsau or Speal Sheep is an old Norwegian breed. The sheep have a double coat with long, shiny guard hair and shorter, softer undercoat.

First impression: The first thing that strikes the eye is the colour which ranges from very light grey to very dark grey, almost black. The tips of the staples are lighter, brownish. The fleece feels very greasy. The fibres are quite soft, shiny, long and only slightly crimpy. The colour is both good and bad: you have to consider carefully how you handle multicoloured wool. You could first mix it thoroughly by hand and then card it to make a nice jaspe yarn.

Spinning: I spun the fibres as they were, without washing them first. The fibres flowed smoothly between the fingers, it was easy to spin a fine yarn. I spun two strands of lighter wool and one strand of darker wool which I then plyed together to make a three-ply yarn. The plyed yarn was pretty thin, filling just one bobbin.

Yarn: Out of ca. 100 grams of fibre, I got 90 grams of yarn (78 g after washing), 100 m of 3-ply and 65 m of 2-ply. The yarn has a nice tweedy colour and lustre but is a bit coarse to my taste.

Use: For cardigans, vests, sweaters.

Where acquired: Les Laines du Mouchon, Belgium.

Alku :: Beginning

[English]
Päivälleen vuosi sitten sain rukin ja opettelin kehräämään. Alku oli vaikeaa ja harjoittelu kysyi aikaa ja hermoja, mutta kun vauhtiin pääsin, ei innostus ole hiipunut, päinvastoin. Siksipä ajattelin pistää pystyyn tämän varjoblogin neuleblogilleni. Tänne minulla on tarkoitus laittaa omia muistiinpanojani kehräyksistäni ja kuiduista, joita olen kehrännyt. Olen kehrääjänä vielä aloittelija ja opettelija, niinpä muistiinpanot heijastavat tämänhetkistä tietämystäni. Asiaa paremmin tuntevat ovat tervetulleita oikomaan, jos väitän täällä jotain ihan pöhköä.

Alkuun kehräsin vain suomenlampaan villaa, hahtuvana ja viimein raakavillana. Oman koiran karvatkin joutuivat pian käsikarstoille ja rukkiin.

Internetin mukaan maailmassa on noin 200 villaa tuottavaa lammasrotua (ja enemmänkin, jos mukaan otetaan näistä saatavat risteytykset). Sitten on vielä muita kehrättäviä kuituja, kuten pellava, silkki, puuvilla, mohair, jota saadaan vuohesta eikä lampaasta, kashmir, kameli, jakki jne. jne. Päätin järjestää kuituvaihtarit, jotta pääsisin kokeilemaan eksoottisempiakin lammasrotuja. Uusia kuituja alkoikin putkahdella postista. Olen tallentanut näytteitä kuiduista ja langoista ja kirjoitellut muistiinpanoja. Muovipussi tuskin on paras säilytyspaikka villalle, mutta en ole keksinyt parempaakaan. Syy näihin muistiinpanoihin on oikeastaan se, että nyt kun olen pessyt ja karstannut kaiken suomenlampaan villan, mitä minulla viime syksynä oli, en enää muista millaista se oli raakavillana.

Tämä saattaa näyttää täsmälliseltä ja järjestelmälliseltä touhulta, mutta kehrään ennen kaikkea vain rentoutuakseni. En haluakaan tehdä lankaa, joka näyttää tasaiselta ja kaupasta ostetulta. Parhaita hetkiä ovat ne, kun kuidut soljuvat sormista rullalle kuin itsestään, jalka polkee, kädet toimivat automaattisesti, mieli on levossa ja kaunista lankaa syntyy kuin itsestään. Siinä on imua, sitä paljon puhuttua flow'ta.

Rukkini :: My spinning wheels

Ensimmäinen rukki oli lainarukki, toistasataa vuotta vanha keskipohjalainen kaunotar. Tämän ristin Iitaksi alkuperäisen omistajan mukaan.

My first spinning wheel, almost 200-year-old "Iita"

Toinen rukki olikin jo oma, 1940-luvun Kiikan rukki. Tämän nimi on Suoma ja se on minulla edelleen vararukkina.

My second wheel, "Suoma" from the 1940's

Molemmissa oli aika säätäminen ennen kuin ne sai toimimaan, mutta säädöt sai kohdalleen, niin lankaa niillä syntyi.

Toukokuussa sain säädöistä tarpeekseni ja sijoitin pieneen moderniin rukkiin, joka on sopivasti mobiili, eli sen voi ottaa vaikka lomamatkalle matkalaukussa. Malli on Louët S45. Jostain syystä tällä rukilla ei ole vielä nimeä.

My modern wheel, Louët S45

This blog is about my spinning and fibre notes. As a spinner, I am just a beginner and my notes reflect the knowledge I've gained so far. Therefore any comments and corrections to my statements from more experienced spinners will be greatly appreciated.

Exactly a year ago I got a spinning wheel and learnt to spin. The first trials were pretty disappointing, learning took time, but soon I noticed that spinning is a very relaxing and productive hobby.

I spin to relax, not to produce yarn that is even and looks like you could buy it in a yarn shop. The best moments are those when you spin fibres that look and feel nice, the fibres go through your fingers to the bobbin as if by themselves, your mind is at ease and you create a beautiful yarn. It's this experience of flow that I'm after when I spin.

I started to spin the fibre that was readily available, Finnwool, or the fleece of the Finnish landrace sheep. But there are more than 200 sheep breeds in the world that produce wool (and much more if include the breeds created by crossing the established breeds). And then there are other fibres, such as flax, silk, mohair, cotton, camel, cashmere, yak, and so on. I decided to organise a fibre exchange to be able to test some new fibres and, at the same time, give other people a chance to test the Finnish wool.

I didn't make any notes when I spun the Finnwool. Now I don't have any raw fleece left, just carded fibres, and I don't remember exactly how it looked and felt as fleece. Therefore, I decided to take notes of the fibres and keep a small amount of both the fibre and the yarn I've spun for further reference.