Suomenlammas, Finnwool

Olen pantannut tietoisesti suomenlampaan villasta kirjoittamista. Aloitin suomenlampaan kehräämisellä, kuten varmaan suurin osa suomalaisista. Meillä oli kotona lampaita kun olin pieni, ja mummu kehräsi niiden villoja. Sieltä varmaan jäi jonkinlainen villahulluuden siemen, jota suomenlampaan villan näkeminen ja haistaminen selvästi kasvattaa ;)
Jotta tähän touhuun saisin edes jonkinlaista objektiivisuutta, täytyi kokeilla myös muunmaalaisia villoja.

Kehräsin tällä erää karitsanvillaa, ja sehän on pehmeintä mahdollista. Hypistelin kaikkia kuituja, joita minulla on kasassa tähän mennessä ja päädyin seuraaviin viiteen kuituun, joissa on jotain samaa tuntua tai pehmeyttä kuin suomenlampaan villassa. Osaatko arvata, mikä niistä on suomenvillaa? Muut kuidut ovat kammattu silkki-villasekoitus, merino (kammattuna ja pestynä kiharana) sekä polypay (suhteellisen tuore lammasrotu, joka nimensä mukaan on kehitetty monipuoliseksi tulonlähteeksi kasvattajalleen; risteytyksessä on mukana suomenlammas, yllätys, yllätys). Kuidut ovat siis tuossa järjestyksessä vasemmalta lukien, suomenlammas on toinen oikealta.

First of all, let me say that I am totally partial and completely unable to give you an objective description of Finnwool as a spinning fibre. I'm used to it since my childhood, we had sheep and my grandma used to spin their wool. I loved my grandma, love wool, and therefore, I've been addicted to Finnwool since then.

However, to gain some perspective, I started by spinning foreign fleeces. I collected quite a number of fibres, and tried to compare the look and hand of Finnwool with the other fibres. I came up with five fibres that have a silky feel and softness: merino, silk and wool blend from Florence and Polypay which is a relatively new sheep breed that is meant to be productive and profitable in many ways as the name indicates. Finnsheep is involved in the creation of Polypay (surprise, surprise). In the above picture, the Finnwool fibre is the second on the right; the other fibres are silk and wool blend, combed and raw merino fibre, and Polypay.

Rodusta: Suomenlammas on Suomen yleisin lammasrotu. Tietoa suomenlampaasta löytyy esimerkiksi Suomenlammasyhdistyksen sivuilta. Villan laatu vaihtelee lampaasta toiseen, mutta yleensä villa on pehmeää (ei peitinkarvaa) ja huovuttuu hyvin. Värejä riittää valkoisista harmaan ja beigen kautta ruskeisiin ja mustiin.

Ensivaikutelma: Raakavilla on hyvin rasvaista, pehmeää ja kiharaa, varsinkin karitsanvilla, jota minulla sattuu olemaan tällä hetkellä. Villa tuntuu erilaiselta kuin moni muu keskihienoksi luokiteltu villa, silkkisemmältä. Siinä on myös hieno kiilto.

Kehruu: Karitsanvilla ei ole helpointa kehrättävää, sillä se on aika liukasta verrattuna vaikkapa texeliin. Kehräsin hyvin ohutta säiettä, sillä halusin käyttää langan huiviin ja kerrata sen punomalla, koska se säilyttää langan häivytetyt värit.

Lanka: Lanka on kauniin kiiltävää, parhaimmillaan se näyttää siltä, kuin mukana olisi silkkiä. Jos kuitu on tarpeeksi pitkää, sen voi kammata, jolloin saa erityisen kiiltävää ja kestävää lankaa. Tätä bloggausta varten kehräsin erivärisiä karitsanvilloja aikomuksenani tehdä niistä kolmiohuivi. Karstasin ensin karstamyllyllä villat. Sitten kehräsin ohuen, monivärisen säikeen ja kertasin sen punomalla. Langasta on kuva toisessa blogissani.

Käyttö: Suomenlampaan villaa käytetään Suomessa kaikenlaisiin neuleisiin, pehmeysasteen voi valita käyttötarkoituksen mukaan. Se sopii erinomaisesti kudontaan, sillä langassa on kaunis kiilto. Siitä saa myös ihania villashaaleja, jotka voi harjauttaa vieläkin muhkeammiksi ja lämpimämmiksi. Huovutukseen villa sopii erinomaisesti. Alla valmis huivi, jota Mies kutsuu perhoseksi. No, jokin yökkö kumminkin :D

Hankintapaikka: Määkylän Puoti, Kauhajoki, Suomi

About the breed: The Suomenlammas (Finnsheep) is the most popular sheep breed in Finland (some 15,000 ewes in 2004). The quality of the fleeces change one sheep to another, since the sheep are normally not bred for the wool but for meat. Usually, the fleece is soft (no coarser hair) and felts very easily. The colour may be white, grey, beige, brown, or black.

First impression: The lamb's fleece that I happened to have at the moment was very greasy, soft and crimpy. It feels different from the other medium fleeces I've spun, softer and more silky. It has a very nice lustre.

Spinning: Spinning lamb's wool is not the easiest task because it is quite slippery compared to, say, Texel. I span a very thin strand because I wanted to make yarn for a scarf and use the Navajo technique to ply it.

Yarn: The yarn has a nice sheen, at best it looks as if it had silk added to it. If the fibre is long enough, you can comb it and get a very shiny and durable yarn. For this blog entry I span lamb's wool in different colours to make a triangular shawl. First I carded the scoured fleeces with a drum carder and arranged the fibres so that the colour changed gradually from white to black. Then I span a very thin strand and Navajo-plied it to keep the gradual colour changes in the yarn.

Use: Finnwool is used in Finland for all kinds of knitwear, you just choose the right quality for your project. The wool is excellent for weaving because of its lustre. It is very soft and warm as a brushed plaid. It is also excellent for felting.

Swifter

Rodusta: Swifter on uusi rotu, joka kehitettiin Hollannissa 1970-luvulla. Rotu on risteytys texelistä ja flaamilaisista lammasroduista.

Ensivaikutelma: Raakana kellertävää (kellertävä väri johtuu villan rasvasta, lanoliinista), kuidut kiharia, takertuvat toisiinsa, mahdotonta kehrätä sellaisenaan, kuin huovutusvillaa. Pestynä valkoista, kiiltävää, muistuttaa polyesterivanua! Hyvin kuohkeaa: 50 grammaa vastaa volyymiltaan 100 grammaa jotain toista villalaatua.

Kehruu: Suhteellisen helppo kehrätä, vaikka jonkin verran nyppyjä tuli. Ne eivät kuitenkaan juuri näy kuohkeassa langassa. Kokeilin kertausta Navajo-tyyliin, koska lankaa tuli vain yksi rullallinen.

Lanka: 50 grammasta villaa sain 41 grammaa lankaa, noin 52 metriä. Kuohkeaa, kimmoisaa, karheahkoa.

Käyttö: Ei sovi ihoa vasten tuleviin vaatteisiin. Kuohkeana villana luultavasti lämmintä. Kävisi myös täytemateriaaliksi.

Hankintapaikka: Les Laines du Mouchon, Belgia

About the breed: The Swifter is a new, highly productive sheep breed developed in the Netherlands in the 1970's. It is a cross between Texel and Flemish sheep breeds.

First impression: The raw fleece is yellowish (due to lanoline), the fibres are crimpy, stick to each other like felting wool so that it is impossible to spin the fleece without washing it first. The washed and carded fleece is white and shiny, resembles polyester fibre! Very bulky: 50 grams of this fleece equals in volume 100 grams of some other type of wool.

Spinning: Relatively easy to spin although there were some noils. However, they disappear somewhere in the springy yarn. I tried Navajo plying for the first time in my life on this wool since I only had one bobbin of it.

Yarn: 50 grams of fleece gave me 41 grams, ca. 52 metres of bulky, elastic and a bit rough yarn.

Use: Not suitable for next-to-skin garments. As the wool is airy, it probably is very warm. Could be used for stuffing.

Where acquired: Les Laines du Mouchon, Belgium

Roux ardennais

Rodusta: Roux ardennais, "Ardennenpunainen" (oma käännös) on belgialainen lammasrotu, joka tunnetaan myös nimillä Tête de renard brabançon, Ardense Voskop ja Kleine brabantse Voskop.

Ensivaikutelma: Raakavilla on erikoisen väristä, tapulien tyvellä on harvakseltaan ruskeita karvoja. Pehmeää, melko hienoa, kuohkeaa. Tekee mieli värjätä, jotta näen miten lanka muuttuu.

Kehruu: Hyvin helppo kehrätä tasaista lankaa, liukuvat kuidut, sopivasti kiharaa, ettei liian liukasta pidellä. Kuvassa lanka on kovin kierteistä, mutta aion pätkävärjätä sen vaikka kasviväreillä ja kerrata Navajo-tekniikalla. Minua kyllä harmittaa jo tuo liikakierteisyys; langasta taitaa tulla liian kovaa. Ei pitäisi uskoa kaikkea lukemaansa vaan luottaa omiin silmiin ja sormiin.

Lanka: 63 grammaa, 312 metriä yksisäikeistä. Kimmoisaa, muistuttaa väriltään ja koostumukseltaan hahtuvaa, jonka ostin jämsäläisestä huopatehtaasta, vaikka se hahtuva taisi olla uusiseelantilaista. Langassa on luonnonmeleeraus.

Käyttö: Monipuolinen villa. Sopii neuleisiin, kudontaan, huovutukseen.

Hankintapaikka: Les Laines du Mouchon, Belgia

About the breed: Roux ardennais (I couldn't find a description in English), also known as Tête de renard brabançon, Ardense Voskop and Kleine brabantse Voskop, is a Belgian sheep breed.

First impression: The raw fleece has an interesting colour, the staples being reddish brown at the other end. The fibre is soft, quite fine and airy. I would like to dye this fleece, to see how the yarn changes when space-dyed with natural colours, for example.

Spinning: Easy to spin to a fine yarn, the fibers have a nice grimp and glide smoothly, not too slippery to handle. The yarn in the pictures is overtwisted because I read somewhere that you have to put more twist to a yarn that is going to be Navajo-plyed as I intend to do so once the yarn has been space-dyed. I already regret the overtwist; I think I'll only end up with a pretty hard yarn. I shouldn't believe what I read but trust my eye and fingers instead!


Yarn: 63 grams, 312 meters of singles. Elastic, reminds me of the roving from New Zealand that I bought at a near-by spinning mill. The yarn has a natural melange look.

Use: Suitable for multiple purposes: knitting, weaving, felting.

Where acquired: Les Laines du Mouchon, Belgia

Ryeland

Rodusta: Ryeland on hyvin vanha englantilainen rotu, joka oli jo katoamassa, mutta on saatu elpymään. Rodun villaa kehutaan käsinkehrääjille sopivaksi.

Ensivaikutelma: Sain villan valmiiksi karstattuna. Ryeland-lampaat ovat tavallisesti valkoisia, mutta tämä villa oli harmaan eri sävyjä, hienoa kuitua, pehmeäntuntuista. Tuli heti mieleen, että lanka sopisi miehelle. Tämän kanssa ei leikitellä, vaan villa sopii reiluihin lämpimiin vaatteisiin. Voisi sopia myös palmikkoneuleisiin, jos tekisi kolmisäikeistä lankaa.

Kehruu: Villa oli kuohkeaa, sopivan kiharaa ja helppoa kehrätä. Kehräsin kaksi paksua säiettä, sillä halusin paksua lankaa, mutta minulla ei ollut tarpeeksi villaa kolmisäikeiseen lankaan.

Lanka: Komea, muhkea vyyhti. Lankana villa tuntuu hieman karhealta, vaikka kehräsin löyhäkierteistä ja kutituskoekin oli mennyt läpi karstatulla villalla miehen herkkää ihoa vasten.

Käyttö: Lämmin, kuohkea lanka sopii tuhteihin talvitamineisiin. Monella webbisivulla sanotaan, että ryeland on "resistant to felting" - tarkoittaako se, että tämä villa ei huovutu helposti?

Hankintapaikka: Vaihtona Fleurilta Ranskasta, ostopaikka Les Laines du Mouchon, Belgia.

Musta texel, ahvenanmaanlammas, ryeland, mohair&silkki
Black texel, Aland sheep, ryeland, mohair&silk

About the breed: Ryeland is a very old English sheep breed. The ryeland fleece is said to be excellend for handspinning.

First impression: The sample I got was carded. The ryeland sheep are usually white but this fleece was grey, fine fibres, very soft. My immediate reaction was that this wool would be suitable for a man. This grey wool was not something to play with, it was ideal for warm down-to-earth wintergear. The wool would also be suitable for cables if spun to a three-ply yarn.

Spinning: The wool was airy and had enough crimp to be easy to spin. I span two thick strands because I wanted to make a thick yarn and did not have enough wool for a three-ply yarn.

Yarn: A big handsome hank. The yarn feels a bit rough against the skin even if I was careful not to give it too much twist and even if the scratch test against my husband's cheek was negative with the carded batt (no scratching).

Use: A lofty yarn for warm winterwear. The web sites say this wool is 'resistant to felting' - does it mean that it doesn't felt? This is a bit confusing, for some sources mention ryeland in the list of wools suitable for felting.

Where acquired: Exchange from Fleur, France (purchased from Les Laines du Mouchon, Belgium)

Jacob

Rodusta: Jacob-lampailla on mustavalkoinen turkki ja mahtavat sarvet. Rotu on peräisin Isosta-Britanniasta ja tunnetaan myös nimellä Piebald Sheep. Jeanne-Marien kehruublogissa on lampaista lisää kuvia ja hänen henkilökohtainen kehruukokemuksensa.

Ensivaikutelma: Lampaassa on tummanruskeaa ja valkoista selvinä läikkinä, ruskeat tapulinpäät ovat vaalentuneet auringossa. Kuitu hienoa, pehmeää, kiharaa, valkoinen villa kiiltää kauniisti. Monien mahdollisuuksien villaa: sen voi joko erotella väreittäin tai sekoittaa ja tehdä kaunista meleerattua lankaa. Voisi olla hyvää myös huovutukseen (en testannut). Tässä villassa on vaihtelua ilman värjäämistäkin.

Kehruu: Pesin villan ja kehräsin sen karstaamatta yksisäikeiseksi liukuvärjätyksi langaksi. Pestynä villa tuntuu kuohkeammalta ja joustavammalta kuin suomenlampaan villa. Villa on oikein mukavaa kehrättävää. Yksi suosikeistani. Jälkeenpäin ajatellen olisin voinut kerrata langan käyttämällä Navajo-tekniikkaa, jolloin värinvaihdot olisivat säilyneet valmiissa langassa.

Lanka: Lanka on pehmeää ja kuohkeaa, kevyttä, tuntuu hyvältä iholla. Ruskeassa langassa on mielenkiintoista tummemman ja vaaleamman sävyn vaihtelua, kermanvalkoinen on hohtavaa ja kiiltävää.

Käyttö: Sopii moneen käyttöön, myös vasten ihoa pidettäviin neuleisiin. Voisi olla mielenkiintoista myös kudonnassa tai huovutuksessa. Itse tein tästä raidalliset unisukat. Niin mukavat, että ne unohtuvat päälle sängystä noustuakin. Yksisäikeisinä ne tosin eivät kestä kovaa kulutusta. Harvapa ylellisyystavara kestää.

Hankintapaikka: Les Laines du Mouchon, Belgia

About the breed: The Jacob sheep is known for its distinctive black and white colour and very prominent horns. The breed is originally British, known formerly as the Piebald Sheep. There are more photos of the sheep in Jeanne-Marie's spinning blog as well as the story of her personal spinning experience.

First impression: The fleece has distinct white and dark brown areas, the ends of staples are lighter brown. The fibres are fine, crimpy, and the white wool is very shiny. This fleece offers a lot of possibilities: you can separate the wool by colour or blend the white and the brown and make a nice jaspe yarn. This wool could be good for felting (though I didn't test it).

Spinning: I washed the fleece and span it without carding to a multicoloured ombré single. When washed, the wool feels more airy and springy than the Finnwool. Very easy to spin. This is one of my favourites fibres, definitely. As an afterthought, I could have plied the single using the Navajo plying technique and thus preserve the colour transitions in the yarn.

Yarn: Soft and airy, feels good against the skin. The brown parts show interesting shades of dark and light brown, the creamy white yarn is smooth and lustrous.

Use: Suitable for many kinds of knitwear, even for next-to-skin graments. Could be interesting also for weaving and felting. I made striped bed socks out of this yarn. They are so soft and comfortable that I forget about wearing them. Being made of singles, I think, though, that they will not be very durable. Few luxury items are.

Where acquired: Les Laines du Mouchon, Belgium

Gotland, gotlanninlammas

Rodusta: Gotlanninlammas (Gotlandsfar, Pälsfar) on ruotsalainen lammasrotu.

Ensivaikutelma: Raakavillana ruskeanharmaa, pestynä vaaleanharmaa, pitkä, hieno, silkkinen kuitu, loivasti aaltoileva.


Kehruu: Kampasin pitkän päällyskarvan ja kehräsin sen erikseen hyvin ohueksi säikeeksi. Lyhyemmän pohjavillan karstasin koirankarvan kanssa (minua viehätti ajatus yhdistää sudenväristä villaa kaikkea muuta kuin susimaisen paimenkoiran villaan) ja kehräsin paksummaksi säikeeksi ja kertasin lopuksi nämä kaksi säiettä langaksi. Ohut lanka (kuvassa) oli pörröistä ja katkeili kerratessa (ei kai tarpeeksi kierrettä).

Lanka: Pehmeää, pörröistä, kutittavaa. Neulottaessa siitä irtoaa nöyhtää (kuten aina kun langassa on lyhytkuituista ohutta villaa, olipa se sitten koirankarvaa tai angoraa).

Käyttö: Monipuolinen villa. Ruotsalaiset väittävät, että silkkinen kuitu ei kutita, vaikka ei olekaan hienoa. Sopii huovutukseen. Raakavillasta saa hyviä kiharoita peikon tai tontun partaan. Itse tein langastani hatun, lankaa jäi vielä yhteensopiviin raitalapasiin.

Hankintapaikka: Les Laines du Mouchon, Belgia.

About the breed: The Gotland sheep is a Swedish breed.

First impression: The raw fleece was brownish grey but turned to grey when washed. The fibres were long, fine, silky and wavy.

Spinning: I combed the long guard hair with a dog comb and span it to a very thin single. Then I carded the short undercoat together with some (20-25 %) dog hair (for some reason, the idea of blending our sheepdog's hair with wolf-coloured hair was amusing) and span a thicker strand. Finally I plied the two strands to make a two-ply yarn. The thin strand (see pic) was fluffy and broke easily when I plied, I must have given it too little twist.

Yarn: The finished yarn is fluffy, soft, and itchy. It sheds when I knit it (that is common with all yarns that contain short, fine fibres like dog hair or angora).

Use: A wool for multiple purposes. The Swedes say that the silky fibre does not scratch even if it isn't fine. Suitable for felting. Locks make nice beards for dolls. I used some of my yarn to knit a hat. There is still yarn left for matching striped mittens.

Where acquired:
Les Laines du Mouchon, Belgium