Kissa :: Cat
Bloggasin jo toisessa blogissani kissankarvan kehruusta, mutta laitan tänne varsinaiset kehruumuistiinpanoni.
Rodusta: Kyseessä oli ihan tavallinen suomalainen maatiaiskissa, joskin tavallista pitkäkarvaisempi. Kuva kissasta ja siitä saadusta langasta on Marjutin blogissa.
Ensivaikutelma: Paperipussista löytyi kuitua, joka oli väriltään vaalean harmaanruskeaa. Se vaikutti olevan kokonaan harjattua aluskarvaa, todella pehmeäntuntuista, melkein kashmirin luokkaa, mutta näytti takkuiselta. Ihmekös se, jos kissan nimikin on Takku.
Tarkempi tutkimus paljasti, että kuidut kyllä erkanivat toisistaan helposti. Kuitujen pituus vaihteli parista sentistä ehkä viiteen kuuteen senttiin (en huomannut mitata tarkasti). Omaan nenääni karvat tuoksuivat vienosti pesuaineelta, koska kissaa oli kuuleman mukaan harjattu yleensä pesun jälkeen. Koirat kuitenkin olivat niin kiinnostuneita kuidusta, että täytyi siinä olla vielä eau de kolliakin jäljellä.
Kehruu: Koska kuitua oli vähän, päätin selvitellä kuidut käsikarstoilla. (Karstat ovat yli neljäkymmentä vuotta vanhat. Ne löytyivät erään vanhainkodin vintiltä. Kuvissa ne näyttävät kovin likaisilta, mutta pohjanahka on kai vain joskus päässyt kostumaan.) Pari hellävaraista vetoa karstoilla riitti avaamaan kuidut. Nypin tässä vaiheessa takkuuntuneet kohdat eroon, mutta aivan kehruukelvotonta karvaa oli todella vähän.
Käärin lepereet rullalle bambupuikon avulla. Kehrätessä löyhä lepere osoittautui helpommaksi työstää kuin tiukasti rullattu.
Kissankarva on hyvin liukkasta kehrättävää. Säädin rukin vetämään mahdollisimman vähän ja antamaan melko runsaasti kierrettä. Olen kehrännyt aikaisemmin lyhyitä kuituja, kuten kashmiria ja kamelin aluskarvaa, joten kehräsin langan mittarimatotekniikalla eli hitaasti ja niin, että päästin kierteen ylemmässä kädessä olevaan kuituun. Lanka katkeili alussa yhtenään ja liukkaiden langansäikeiden yhdistäminen tuntui toivottomalta. Säännöllinen polkurytmi ja tiukka ote alemmalla (rukkia lähinnä olevalla) kädellä auttoivat. Itse asiassa alemman käden ote oli niin tiukka, että peukalon ja etusormen päitä särki pari päivää kehräämisen jälkeen. En halunnut tehdä langasta liian tiukkakierteistä, jotta se säilyisi pehmeänä, joten pyrin siihen että kierrettä oli vain sen verran, että lanka pysyi kasassa. Pyrkimys oli kehrätä niin ohutta säiettä kuin mahdollista, koska kissan omistaja halusi huivilankaa. Käytännössä se ei oikein onnistunut kuidun lievän takkuisuuden ja kaikenlaisen karvassa olevan töhnän (hilseen?) vuoksi. Mitähän kaikkea siitä olisi löytynytkään, jos olisi tutkinut mikroskoopilla. Onneksi meillä ei ole mikroskooppia.
Lanka: Valmista kaksisäikeistä lankaa tuli 312 metriä ja 60 grammaa 65 grammasta kuitua eli hävikki oli pieni. Kertasin langan kaksisäikeiseksi, koska en luottanut siihen, että se olisi pysynyt kasassa yksisäikeisenä. Netistä luin, että kissankarvalanka kannattaa vanuttaa pesussa, jotta siitä ei irtoaisi niin helposti nöyhtää neulottaessa. Pesin langan kuumassa vedessä hienopesuaineella ja huuhtelin varovasti pari kertaa vuorotellen kylmässä ja kuumassa vedessä. Veden väristä päätellen suuri osa karvoihin kiinnittyneestä töhnästä irtosi pesussa. Lanka pörhistyi tässä käsittelyssä jonkin verran, mutta ei yhtä paljon kuin angora- tai koirankarvalanka.
Kerratun langan kierre jäi paikoitellen löysäksi. Jonkin verran nyppyjä jäi myös johtuen lyhyistä kuiduista ja niihin tarttuneesta vierasaineesta, joka ei ollut lähtenyt karstatessa pois.
Kissankarvalanka on pehmeää eikä pahemmin kutita, vaikka siinä näkyy jonkin verran ulospäin törröttäviä karkeampia karvoja pehmeän alusvillan lisäksi. Tuntu on vähän sama kuin angoralangalla, ei kuitenkaan yhtä ylellinen. Kimmoisuus puuttuu täysin, ja siksi kuituun olisi varmaan hyvä sekoittaa mukaan hieman hienoa lampaanvillaa ennen kehruuta. Tyttö sanoi, että lankavyyhti tuntui puristettaessa ihan solumuovilta: se ei palautunut muotoonsa kuten kiharista kuiduista kehrätty lanka.
Käyttö: Puhdas kissankarvalanka sopinee hyvin ylellisyysneuleisiin, kuten huiveihin tai vaikkapa villapaidan kaulus- tai hiharöyhelöihin. Se tuskin on kovin kestävää sellaisenaan. YouTubesta löytyy videonpätkä, jossa esitellään kissankarvasta tehtyjä käsilaukkuja. Mikä ettei. Marjut varmaan kertonee kissankarvalangan ominaisuuksista enemmän, kunhan saa tehtyä langasta jotakin.
Hankintapaikka: Sain kuidut kehrättäviksi Marjutilta.
I already blogged about spinning cat fur yarn in my other blog but I am adding my spinning notes in this blog.
About the breed: This was an ordinary Finnish (i.e. European) domestic cat, with a bit longer fur, though. For nice pictures of the cat and the yarn, see the owner's blog.
First impression: The brownish grey fur seemed matted when I first opened the paper bag. But in fact the fibres separated quite easily. The fibres were soft, a bit like cashmere, and of various lengths (from under one inch to 2-3 inches). My nose couldn't detect any other smell but that of a mild detergent. My dogs, however, were so interested in the pile of fibres that there must have been an odour of cat as well.
Spinning: I used my forty-year-old hand carders to prepare the fibres. Just a couple of gentle strokes with the carders did the trick. I rolled the fibres into loose rolags using a bambou needle. The looser the rolags, the easier it was the spin.
Cat fur is slippery. It was very difficult at first to set the right amount of twist and threadle so steadily that the yarn would not break all the time. I spun very slowly, with a kind of inchworm technique, letting the twist enter the drafting zone. Later I noticed that I had held the yarn so tightly with my lower hand that the tips of my thumb and forefinger were hurting.
The cat's owner had asked for laceweight yarn, so I tried to spin the fibres as fine as I could. In practice, it was difficult because the cat hair contained some sticky stuff (dandruff, probably) that tended to form small knots. I kept wondering what I could see there if I had a microscope but luckily we don't own one.
Yarn: 312 metres, 60 grams of 2-ply yarn, out of 65 grams of fibre. As someone suggested on the net, I fulled the yarn by soaking it first in hot soapy water, and then rinsed it in alternating cold and hot water baths. Judging by the colour of the water, a lot of the sticky stuff disappeared in the wash. The yarn bloomed after this fulling process, but not as much as angora or dog hair yarn.
I'm not totally happy with my plying, since the twist in the finished yarn is not very regular. This may be due to the completely unelastic nature of the fibre. There is no bounce in this yarn. To make it more elastic, you would have to add some fine, crimpy wool to the cat fur before spinning. Also, there are some bumps in the yarn which are due to the sticky stuff and matted fibres.
Use: Cat fur yarn is soft and probably not very durable, so I would use it on luxury items such as shawls and shrugs, or ruffled edges on sweaters, etc. There's a video clip on YouTube about a cat lady making bags out of fur. Why not. I am curious to see what Marjut will use this yarn for.
Where acquired: The fibres were on loan from Marjutin neuleet
Rodusta: Kyseessä oli ihan tavallinen suomalainen maatiaiskissa, joskin tavallista pitkäkarvaisempi. Kuva kissasta ja siitä saadusta langasta on Marjutin blogissa.
Ensivaikutelma: Paperipussista löytyi kuitua, joka oli väriltään vaalean harmaanruskeaa. Se vaikutti olevan kokonaan harjattua aluskarvaa, todella pehmeäntuntuista, melkein kashmirin luokkaa, mutta näytti takkuiselta. Ihmekös se, jos kissan nimikin on Takku.
Tarkempi tutkimus paljasti, että kuidut kyllä erkanivat toisistaan helposti. Kuitujen pituus vaihteli parista sentistä ehkä viiteen kuuteen senttiin (en huomannut mitata tarkasti). Omaan nenääni karvat tuoksuivat vienosti pesuaineelta, koska kissaa oli kuuleman mukaan harjattu yleensä pesun jälkeen. Koirat kuitenkin olivat niin kiinnostuneita kuidusta, että täytyi siinä olla vielä eau de kolliakin jäljellä.Kehruu: Koska kuitua oli vähän, päätin selvitellä kuidut käsikarstoilla. (Karstat ovat yli neljäkymmentä vuotta vanhat. Ne löytyivät erään vanhainkodin vintiltä. Kuvissa ne näyttävät kovin likaisilta, mutta pohjanahka on kai vain joskus päässyt kostumaan.) Pari hellävaraista vetoa karstoilla riitti avaamaan kuidut. Nypin tässä vaiheessa takkuuntuneet kohdat eroon, mutta aivan kehruukelvotonta karvaa oli todella vähän.
Käärin lepereet rullalle bambupuikon avulla. Kehrätessä löyhä lepere osoittautui helpommaksi työstää kuin tiukasti rullattu.
Kissankarva on hyvin liukkasta kehrättävää. Säädin rukin vetämään mahdollisimman vähän ja antamaan melko runsaasti kierrettä. Olen kehrännyt aikaisemmin lyhyitä kuituja, kuten kashmiria ja kamelin aluskarvaa, joten kehräsin langan mittarimatotekniikalla eli hitaasti ja niin, että päästin kierteen ylemmässä kädessä olevaan kuituun. Lanka katkeili alussa yhtenään ja liukkaiden langansäikeiden yhdistäminen tuntui toivottomalta. Säännöllinen polkurytmi ja tiukka ote alemmalla (rukkia lähinnä olevalla) kädellä auttoivat. Itse asiassa alemman käden ote oli niin tiukka, että peukalon ja etusormen päitä särki pari päivää kehräämisen jälkeen. En halunnut tehdä langasta liian tiukkakierteistä, jotta se säilyisi pehmeänä, joten pyrin siihen että kierrettä oli vain sen verran, että lanka pysyi kasassa. Pyrkimys oli kehrätä niin ohutta säiettä kuin mahdollista, koska kissan omistaja halusi huivilankaa. Käytännössä se ei oikein onnistunut kuidun lievän takkuisuuden ja kaikenlaisen karvassa olevan töhnän (hilseen?) vuoksi. Mitähän kaikkea siitä olisi löytynytkään, jos olisi tutkinut mikroskoopilla. Onneksi meillä ei ole mikroskooppia.Lanka: Valmista kaksisäikeistä lankaa tuli 312 metriä ja 60 grammaa 65 grammasta kuitua eli hävikki oli pieni. Kertasin langan kaksisäikeiseksi, koska en luottanut siihen, että se olisi pysynyt kasassa yksisäikeisenä. Netistä luin, että kissankarvalanka kannattaa vanuttaa pesussa, jotta siitä ei irtoaisi niin helposti nöyhtää neulottaessa. Pesin langan kuumassa vedessä hienopesuaineella ja huuhtelin varovasti pari kertaa vuorotellen kylmässä ja kuumassa vedessä. Veden väristä päätellen suuri osa karvoihin kiinnittyneestä töhnästä irtosi pesussa. Lanka pörhistyi tässä käsittelyssä jonkin verran, mutta ei yhtä paljon kuin angora- tai koirankarvalanka.
Kerratun langan kierre jäi paikoitellen löysäksi. Jonkin verran nyppyjä jäi myös johtuen lyhyistä kuiduista ja niihin tarttuneesta vierasaineesta, joka ei ollut lähtenyt karstatessa pois.
Kissankarvalanka on pehmeää eikä pahemmin kutita, vaikka siinä näkyy jonkin verran ulospäin törröttäviä karkeampia karvoja pehmeän alusvillan lisäksi. Tuntu on vähän sama kuin angoralangalla, ei kuitenkaan yhtä ylellinen. Kimmoisuus puuttuu täysin, ja siksi kuituun olisi varmaan hyvä sekoittaa mukaan hieman hienoa lampaanvillaa ennen kehruuta. Tyttö sanoi, että lankavyyhti tuntui puristettaessa ihan solumuovilta: se ei palautunut muotoonsa kuten kiharista kuiduista kehrätty lanka.
Käyttö: Puhdas kissankarvalanka sopinee hyvin ylellisyysneuleisiin, kuten huiveihin tai vaikkapa villapaidan kaulus- tai hiharöyhelöihin. Se tuskin on kovin kestävää sellaisenaan. YouTubesta löytyy videonpätkä, jossa esitellään kissankarvasta tehtyjä käsilaukkuja. Mikä ettei. Marjut varmaan kertonee kissankarvalangan ominaisuuksista enemmän, kunhan saa tehtyä langasta jotakin.
Hankintapaikka: Sain kuidut kehrättäviksi Marjutilta.
I already blogged about spinning cat fur yarn in my other blog but I am adding my spinning notes in this blog.
About the breed: This was an ordinary Finnish (i.e. European) domestic cat, with a bit longer fur, though. For nice pictures of the cat and the yarn, see the owner's blog.
First impression: The brownish grey fur seemed matted when I first opened the paper bag. But in fact the fibres separated quite easily. The fibres were soft, a bit like cashmere, and of various lengths (from under one inch to 2-3 inches). My nose couldn't detect any other smell but that of a mild detergent. My dogs, however, were so interested in the pile of fibres that there must have been an odour of cat as well.
Spinning: I used my forty-year-old hand carders to prepare the fibres. Just a couple of gentle strokes with the carders did the trick. I rolled the fibres into loose rolags using a bambou needle. The looser the rolags, the easier it was the spin.
Cat fur is slippery. It was very difficult at first to set the right amount of twist and threadle so steadily that the yarn would not break all the time. I spun very slowly, with a kind of inchworm technique, letting the twist enter the drafting zone. Later I noticed that I had held the yarn so tightly with my lower hand that the tips of my thumb and forefinger were hurting.
The cat's owner had asked for laceweight yarn, so I tried to spin the fibres as fine as I could. In practice, it was difficult because the cat hair contained some sticky stuff (dandruff, probably) that tended to form small knots. I kept wondering what I could see there if I had a microscope but luckily we don't own one.
Yarn: 312 metres, 60 grams of 2-ply yarn, out of 65 grams of fibre. As someone suggested on the net, I fulled the yarn by soaking it first in hot soapy water, and then rinsed it in alternating cold and hot water baths. Judging by the colour of the water, a lot of the sticky stuff disappeared in the wash. The yarn bloomed after this fulling process, but not as much as angora or dog hair yarn.
I'm not totally happy with my plying, since the twist in the finished yarn is not very regular. This may be due to the completely unelastic nature of the fibre. There is no bounce in this yarn. To make it more elastic, you would have to add some fine, crimpy wool to the cat fur before spinning. Also, there are some bumps in the yarn which are due to the sticky stuff and matted fibres.
Use: Cat fur yarn is soft and probably not very durable, so I would use it on luxury items such as shawls and shrugs, or ruffled edges on sweaters, etc. There's a video clip on YouTube about a cat lady making bags out of fur. Why not. I am curious to see what Marjut will use this yarn for.
Where acquired: The fibres were on loan from Marjutin neuleet
Labels: kissa cat
posted by Pirkko at 12:27 AM
1 Comments:
Kiitokset, odotinkin kokemuksiasi kissakehruusta ja erityisesti karstausvinkit olivat ihna uusia minulle. Itselläni olisi tuolla 50g marsunkarvaa johon taidan sekoittaa kuitenkin hieman lammasta.
Post a Comment
Links to this post:
Create a Link
<< Home