Wool Notes

Kehruutermit :: Spinning terms

2010-10-24T20:16:00.000+03:00

Siirsin Freewebs-palvelimella majailleet termilistani tänne blogiin. Kokosin listat vuosia sitten, kun en tiennyt kovin paljon kehräämisestä tai kuiduista. Niissä on varmasti virheitä, en ehtinyt vielä tarkistamaan, kun operaation tekninen toteutus vei turhan paljon aikaa. Mutta laittakaa kommentteja, jos löydätte jotain vallan mahdotonta.
My lists of spinning terms in Finnish, English and French have been added to this blog. I just moved the word lists from Freewebs to here, without correcting any mistakes. I compiled the lists a few years ago when I did not know very much about spinning nor fibres. I know there are some mistakes and awkward expressions, so please let me know if you find something funny.

Alpakan kampaamisesta :: Combing alpaca

2009-07-22T22:23:00.001+03:00

Kirjoitin aikaisemmin alpakan kehräämisestä. Kokeilin nyt karstauksen sijasta kuitujen kampaamista. Kuten jo aikaisemmassa postauksessa uumoilin, se onkin erinomainen keino valmistella hienot ja pitkät alpakkakuidut kehruuta varten. Minulla oli erä valkoista babyalpakkaa Ranskasta.

In my earlier post about spinning alpaca I mentioned that combing the fibres would probably be a good way to prepare alpaca for spinning. I got a very fine baby alpaca fleece from France some time ago which I used for this experiment.

On tyypillistä, että hienot kuidut keräävät tehokkaasti kaiken lian itseensä. Tämänkin erän tapulien kärjet olivat kovin likaiset. Joukossa oli myös hieman kasvijätettä ja erityisesti takiaisia. Tällaisen villan puhdistaminen käsin ennen pesua ja karstausta kestäisi iäisyyden, joten halusin kokeilla nopeuttaisiko kampaaminen kehruuta.

The fine fibres had gathered a lot of dirt and some vegetable matter. This is unfortunately typical of all very fine fleeces. Cleaning this fleece by hand before washing and carding would take a lot of time so I wanted to see if it is faster to prepare the fleece by combing.

Käytin Villa Laurilasta ostamiani Louët-merkkisiä pieniä villakampoja, joissa piikkejä on kahdessa rivissä. Ne sopivatkin alpakalle hyvin. Valmista tulee nopeammin kuin yksirivisillä kammoilla.

Otin muutaman kuvan kampausoperaatiosta, mutta parhaiten homman oppii videolta (hakusana "wool combing" tai "woolcombing") . Esimerkiksi tästä videosta oli paljon apua. Sue Mcnivenin käyttämät kammatkin ovat juuri samanlaiset kuin itselläni.

Kuidut asetetaan villakampaan samansuuntaisesti pieni erä kerrallaan. Puristit vaativat, että kaikki kuidut on aseteltava kampaan tyvipuoli edellä ja tapulinkärjet ulospäin ja myös kehrätessä on säilytettävä sama järjestys. Itse en usko asialla olevan langan laadun kannalta suurtakaan merkitystä. Suurimmat roskat ja silppuvilla kannattaa poistaa tässä vaiheessa.

I took some pics for the blog but if you really want to learn to comb with minicombs, do check out this video on YouTube. Sue Mcniven is using exactly the same kind of minicombs as I have.

Alpakka sähköistyy helposti. Parin kampauskerran jälkeen tämä ohut ritisevä suikero ei näytä samalta kuin oheisen videolinkin muhkea kuitunippu.

Static electricity is a problem when combing alpaca. This does not look quite the same as the white "beard" in the video.

Sekoitin vähän hiustenhoitoainetta ja vettä suihkepulloon ja suihkutin nestettä kuituihin. Tuloksena oli komea partatupsu. Hiustenhoitoaineen merkillä ei ole väliä. Itse käytin biohajoavaa ja mahdollisimman raikkaantuoksuista tuotetta, sillä pesemätön alpakka lemuaa vahvasti kamelinlannalta. Lampaanvillan kampauksessa monet näyttävät käyttävän apuaineena oliiviöljyä. Kammattavat kuidut kannattaa käsitellä apuaineella jonkin verran ennen kampausta ja antaa aineen vaikuttaa jonkin aikaa. Hätähousuna suihkuttelin hoitoaineen alpakkaan samalla kun kampasin ja hyvin se tuntui toimivan niinkin. Kuitujen likaiset tapulinkärjet ja roskat tarttuvat kamman piikkeihin.

Therefore I spritzed the fibres with a mixture of water and biodegradeable hair conditioner. When combing lamb's wool, it is recommended to use olive oil to make combing easier.

Lopuksi kammatut kuidut vedetään varovasti kamman piikeistä yhtenäisenä nauhana ja kampoihin tarttuneet likaiset ja lyhyet kuidut heitetään pois. Perfektionistit käyttävät kuitunauhan vetämiseen erityistä apuvälinettä, reiällistä levyä (diz) jolla saa aikaan täydellisen tasaisen nauhan. Minulle nauhan ulkonäöllä ei ole väliä, kunhan kuidut ovat asettuneet yhdensuuntaisesti ja liukuvat kehrätessä vaivattomasti irti toisistaan. Yhtenäisen nauhan aikaansaaminen vaatii jonkin verran harjoittelua ja vakaata otetta, mutta harjoittelu on vaivan arvoista. Vasemmalla löyhälle kiepille kääräisty kehruuvalmis alpakkanauha ja oikealla kammasta irrotettu jäte.

When all the fibres are parallel, the fibres are pulled from the combs in a long, continuous band which is called a sliver. For me this required a lot of practice but was definitely worth while. Some use a special tool, diz, to get a perfectly even sliver. The loosely rolled sliver on the left is ready for spinning. On the right you can see the dirt and short fibres that had gathered on the combs.

Jätettä tuli tällä menetelmällä jonkin verran enemmän kuin edellisessä postauksessa esitetyllä tavalla. Kammatun, täysin roskattoman ja takuttoman kuidun kehrääminen oli kuitenkin äärimmäisen helppoa ja nautittavaa ja langasta tuli kuin itsestään ihanampaa ja kiiltävämpää kuin mitä olen koskaan aikaisemmin kehrännyt. Se aivan houkuttelee aloittamaan jonkin ihanan pitsihuivin. Suosittelisin siis kampausta ainakin kaikille pitkille ja suhteellisen likaisille kuiduille, myös karitsanvillalle.

There was quite a lot of waste compared to the carding method, but spinning the combed, perfectly parallel, untangled fibres that were totally free of VM was much faster and easier. The yarn has a very smooth surface and a lovely sheen, it's perfect for a lace project.

Muistiin itselle: älä lainaa kalliita kampoja kenellekään, kamman piikit taipuvat äärimmäisen helposti.

A note to self: do not let others play with your expensive combs, the tines bend very easily.

Kissa :: Cat

2009-05-27T00:27:00.001+03:00

Bloggasin jo toisessa blogissani kissankarvan kehruusta, mutta laitan tänne varsinaiset kehruumuistiinpanoni.

Rodusta: Kyseessä oli ihan tavallinen suomalainen maatiaiskissa, joskin tavallista pitkäkarvaisempi. Kuva kissasta ja siitä saadusta langasta on Marjutin blogissa.

Ensivaikutelma: Paperipussista löytyi kuitua, joka oli väriltään vaalean harmaanruskeaa. Se vaikutti olevan kokonaan harjattua aluskarvaa, todella pehmeäntuntuista, melkein kashmirin luokkaa, mutta näytti takkuiselta. Ihmekös se, jos kissan nimikin on Takku.

Tarkempi tutkimus paljasti, että kuidut kyllä erkanivat toisistaan helposti. Kuitujen pituus vaihteli parista sentistä ehkä viiteen kuuteen senttiin (en huomannut mitata tarkasti). Omaan nenääni karvat tuoksuivat vienosti pesuaineelta, koska kissaa oli kuuleman mukaan harjattu yleensä pesun jälkeen. Koirat kuitenkin olivat niin kiinnostuneita kuidusta, että täytyi siinä olla vielä eau de kolliakin jäljellä.

Kehruu: Koska kuitua oli vähän, päätin selvitellä kuidut käsikarstoilla. (Karstat ovat yli neljäkymmentä vuotta vanhat. Ne löytyivät erään vanhainkodin vintiltä. Kuvissa ne näyttävät kovin likaisilta, mutta pohjanahka on kai vain joskus päässyt kostumaan.) Pari hellävaraista vetoa karstoilla riitti avaamaan kuidut. Nypin tässä vaiheessa takkuuntuneet kohdat eroon, mutta aivan kehruukelvotonta karvaa oli todella vähän.

Käärin lepereet rullalle bambupuikon avulla. Kehrätessä löyhä lepere osoittautui helpommaksi työstää kuin tiukasti rullattu.

Kissankarva on hyvin liukkasta kehrättävää. Säädin rukin vetämään mahdollisimman vähän ja antamaan melko runsaasti kierrettä. Olen kehrännyt aikaisemmin lyhyitä kuituja, kuten kashmiria ja kamelin aluskarvaa, joten kehräsin langan mittarimatotekniikalla eli hitaasti ja niin, että päästin kierteen ylemmässä kädessä olevaan kuituun. Lanka katkeili alussa yhtenään ja liukkaiden langansäikeiden yhdistäminen tuntui toivottomalta. Säännöllinen polkurytmi ja tiukka ote alemmalla (rukkia lähinnä olevalla) kädellä auttoivat. Itse asiassa alemman käden ote oli niin tiukka, että peukalon ja etusormen päitä särki pari päivää kehräämisen jälkeen. En halunnut tehdä langasta liian tiukkakierteistä, jotta se säilyisi pehmeänä, joten pyrin siihen että kierrettä oli vain sen verran, että lanka pysyi kasassa. Pyrkimys oli kehrätä niin ohutta säiettä kuin mahdollista, koska kissan omistaja halusi huivilankaa. Käytännössä se ei oikein onnistunut kuidun lievän takkuisuuden ja kaikenlaisen karvassa olevan töhnän (hilseen?) vuoksi. Mitähän kaikkea siitä olisi löytynytkään, jos olisi tutkinut mikroskoopilla. Onneksi meillä ei ole mikroskooppia.

Lanka: Valmista kaksisäikeistä lankaa tuli 312 metriä ja 60 grammaa 65 grammasta kuitua eli hävikki oli pieni. Kertasin langan kaksisäikeiseksi, koska en luottanut siihen, että se olisi pysynyt kasassa yksisäikeisenä. Netistä luin, että kissankarvalanka kannattaa vanuttaa pesussa, jotta siitä ei irtoaisi niin helposti nöyhtää neulottaessa. Pesin langan kuumassa vedessä hienopesuaineella ja huuhtelin varovasti pari kertaa vuorotellen kylmässä ja kuumassa vedessä. Veden väristä päätellen suuri osa karvoihin kiinnittyneestä töhnästä irtosi pesussa. Lanka pörhistyi tässä käsittelyssä jonkin verran, mutta ei yhtä paljon kuin angora- tai koirankarvalanka.

Kerratun langan kierre jäi paikoitellen löysäksi. Jonkin verran nyppyjä jäi myös johtuen lyhyistä kuiduista ja niihin tarttuneesta vierasaineesta, joka ei ollut lähtenyt karstatessa pois.

Kissankarvalanka on pehmeää eikä pahemmin kutita, vaikka siinä näkyy jonkin verran ulospäin törröttäviä karkeampia karvoja pehmeän alusvillan lisäksi. Tuntu on vähän sama kuin angoralangalla, ei kuitenkaan yhtä ylellinen. Kimmoisuus puuttuu täysin, ja siksi kuituun olisi varmaan hyvä sekoittaa mukaan hieman hienoa lampaanvillaa ennen kehruuta. Tyttö sanoi, että lankavyyhti tuntui puristettaessa ihan solumuovilta: se ei palautunut muotoonsa kuten kiharista kuiduista kehrätty lanka.

Käyttö: Puhdas kissankarvalanka sopinee hyvin ylellisyysneuleisiin, kuten huiveihin tai vaikkapa villapaidan kaulus- tai hiharöyhelöihin. Se tuskin on kovin kestävää sellaisenaan. YouTubesta löytyy videonpätkä, jossa esitellään kissankarvasta tehtyjä käsilaukkuja. Mikä ettei. Marjut varmaan kertonee kissankarvalangan ominaisuuksista enemmän, kunhan saa tehtyä langasta jotakin.

Hankintapaikka: Sain kuidut kehrättäviksi Marjutilta.

I already blogged about spinning cat fur yarn in my other blog but I am adding my spinning notes in this blog.

About the breed: This was an ordinary Finnish (i.e. European) domestic cat, with a bit longer fur, though. For nice pictures of the cat and the yarn, see the owner's blog.

First impression: The brownish grey fur seemed matted when I first opened the paper bag. But in fact the fibres separated quite easily. The fibres were soft, a bit like cashmere, and of various lengths (from under one inch to 2-3 inches). My nose couldn't detect any other smell but that of a mild detergent. My dogs, however, were so interested in the pile of fibres that there must have been an odour of cat as well.

Spinning: I used my forty-year-old hand carders to prepare the fibres. Just a couple of gentle strokes with the carders did the trick. I rolled the fibres into loose rolags using a bambou needle. The looser the rolags, the easier it was the spin.

Cat fur is slippery. It was very difficult at first to set the right amount of twist and threadle so steadily that the yarn would not break all the time. I spun very slowly, with a kind of inchworm technique, letting the twist enter the drafting zone. Later I noticed that I had held the yarn so tightly with my lower hand that the tips of my thumb and forefinger were hurting.

The cat's owner had asked for laceweight yarn, so I tried to spin the fibres as fine as I could. In practice, it was difficult because the cat hair contained some sticky stuff (dandruff, probably) that tended to form small knots. I kept wondering what I could see there if I had a microscope but luckily we don't own one.

Yarn: 312 metres, 60 grams of 2-ply yarn, out of 65 grams of fibre. As someone suggested on the net, I fulled the yarn by soaking it first in hot soapy water, and then rinsed it in alternating cold and hot water baths. Judging by the colour of the water, a lot of the sticky stuff disappeared in the wash. The yarn bloomed after this fulling process, but not as much as angora or dog hair yarn.

I'm not totally happy with my plying, since the twist in the finished yarn is not very regular. This may be due to the completely unelastic nature of the fibre. There is no bounce in this yarn. To make it more elastic, you would have to add some fine, crimpy wool to the cat fur before spinning. Also, there are some bumps in the yarn which are due to the sticky stuff and matted fibres.

Use: Cat fur yarn is soft and probably not very durable, so I would use it on luxury items such as shawls and shrugs, or ruffled edges on sweaters, etc. There's a video clip on YouTube about a cat lady making bags out of fur. Why not. I am curious to see what Marjut will use this yarn for.

Where acquired: The fibres were on loan from Marjutin neuleet

Alpakka :: Alpaca

2007-08-13T22:45:00.001+03:00

Suomalaisia alpakoita
Finnish alpacas

Rodusta: Alpakat ovat kamelinsukuisia eläimiä, jotka ovat kotoisin Etelä-Amerikasta. Maailmassa alpakoita on noin 4 miljoonaa (niistä 80 % Perussa). Suomessa alpakoita noin pari sataa. Alpakoita on kahta varianttia, huacaya ja suri, joista huacaya on yleisempi. Kaupasta ostettu alpakkalankakerä on mitä todennäköisimmin juuri huacaya-alpakan villaa. Surin villa on pitempää, kiiltävämpää ja korkkiruuvikierteistä.

Andien vuoristossa peräisin olevan alpakan villa on poikkeuksellisen lämmintä. Villan laatu on erilaista eri puolilla kehoa. Paras kehruuvilla saadaan satulasta. Kaulassa on myös hienoa ja pehmeää villaa, mutta se on huomattavasti lyhyempää. Karkeinta villa on jaloissa. Mahanalusvilla on usein niin likaista tai huopunutta, että sitä ei voi käyttää kehruuseen ollenkaan. Useat alpakankasvattajat kasvattavat eläimiä siitokseen, kilpailuttavat niitä ja seuraavat tarkasti niiden villan kehitystä. Niinpä on mahdollista, että kasvattaja tietää mikronin (metrin miljoonasosan) kymmenysosan tarkkuudella kunkin eläimensä villan hienousasteen. Alpakoiden värikirjo on luonnostaan mahtava, mutta niiden karvoja voi värjätä kuten villaa.

About the breed: Alpacas are originally from Central America. it is estimated that there are some four million alpacas in the world, of which 80 % in Peru. In Finland, there are about two hundred alpacas at the moment. Alpacas belong to the camelid family, that is, they are related to the camel. Alpaca fleece is soft and lighter than sheep's fleece, and very warm. The finest and most expensive fibres are in the saddle (that is, back and sides), the fibres on the neck are also usually quite fine but short. The coarsest fibres are in the "pieces" or "skirtings" (legs and belly). There is a wide variety in colour (appr. 22 natural colours). Many breeders send the fibres of their animals for analysis frequently, so they may be able to tell the fineness of the fibres by the tenth of a micron (one millionth of a metre!).

Kehruu: Olen kehrännyt sekä pitkää satulavillaa että lyhyttä jalkavillaa. Alpakanvillassa ei ole lanoliinia kuten lampaan villassa. Olen kehrännyt alpakan yleensä pesemättömänä, sillä silloin se ei ole niin liukasta kuin pestynä. Toisaalta alpakat rakastavat muta- ja hiekkakylpyjä, joten niiden villa on hyvin likaista. Minua epäilyttää, lähteekö kaikki lika valmiista langasta liottamallakaan.

Vastakerittyä mustaa alpakkaa, pölyä ja ruumenia
Freshly shorn black alpaca fleece, dust and vegetable matter

Valkoista alpakkaa, hieno kihara
White alpaca fleece, nice crimp

Pitkää satulavillaa ei tarvitse välttämättä karstata, vaan sen voi kehrätä sellaisenaan. Kampaaminen olisi varmaan hyvä esivalmistelutekniikka alpakalle, sillä siinä irtoaisivat roskat ja enin pöly. Minulla ei kuitenkaan ole villakampoja, joten en ole kokeillut kampaamista.

Olen muuten havainnut hyväksi syöttää pitkät kuidut, kuten alpakan, silkin tai mohairin, karstamyllyyn päältä päin, jolloin ne pysyvät paremmin sileinä (vasemmalla kuvassa silkkiä ja alpakkaa).

Spinning: I have spun both saddle and leg fibres. Alpaca fleeces do not contain lanoline as the sheep fleeces do. I have usually spun the fleeces in dirt because then the fibres are less slippery. On the other hand, I know that alpacas love dust baths; it is not easy to get the yarn clean afterwards because it sticks to the twisted fibres pretty firmly.

Alpaca fibres, especially the long saddle fibres, can be spun as they are, without any preparation. I have carded the fleeces on my drum carder, but combing would probably be an even better way. I do not have wool combs, so I have not tried that yet. I usually feed the long fibres on the carding machine from the top, to avoid tangled fibres.

Lanka: Kuvassa on yhdestä satulanpuolikkaasta kehräämäni langat. Kuidut olivat melko lyhyitä. Tässä alpakassa oli tummempaa ja vaaleampaa punaruskeaa. Ennen kehruuta käänsin villalevyn ensin nurinpäin ja nypin irti silppuvillat (kerinnässä jääneet lyhyet kuidut), jotka tekevät lankaan nyppyjä, jos saavat jäädä. Sitten käänsin levyn oikeinpäin ja jaottelin kuidut värin mukaan. Ennen karstausta poistin käsin niin paljon siemeniä ja heinänkorsia kuin jaksoin. Mitä tarkemmin silppuvillat ja roskat malttaa poistaa ennen kehruuta, sitä helpompaa kehruu on ja sitä tasaisempaa ja kauniimpaa lanka. Sitten karstasin hienoimmat, punaruskeat kuidut ja poistin kaikki jäykät karvat. Niistä kehräsin keskellä näkyvät tummimmat vyyhdit (n. 230 m/100 g), jotka ovat kaikista pehmeimpiä ja kauniin kiiltäviä pesun jälkeen. Vaaleampiin, mutta hienoihin kuituihin lisäsin noin 10 % tussah-silkkiä ja kehräsin langat ohueksi 2-säikeiseksi huivilangaksi (kuvassa oikealla, n. 600 m/100 g). Silkki sopii alpakan kanssa hyvin yhteen. Kaikkein vaaleimmista kuiduista kehräsin vielä erikseen langan, jossa on pörröttäviä karkeampia kuituja ja hitunen silkkiä (n. 170 m/100 g).

The yarn: I spun these yarns from one half of a saddle fleece. The fibres were fairly short and the fleece had many shades of fawn. First I turned the fleece around and removed all the second cuts I could find. Then I turned the fleece right side up, divided it in smaller sections by colour and removed all bits of hay, vegetable matter and dirt. The better you clean the fleece at this stage, the easier it is to spin and the more luxurious the yarn. Then I first carded the fawn fibres and span them into a 2-ply yarn (second and third skein from the left, ca. 230 m/100 g). It is soft and lustrous after the wash. Then I blended 10 % of tussah silk to the lighter fawn fibres (picture of the sliver above) and span a very thin yarn (skeins on the right, ca. 600 m/100 g). Silk seems to suit fine with alpaca. From the rest of the fibers I made the fifth, a bit fluffy skein (ca. 170 m/100 g).

Hankintapaikka: Musta ja valkoinen Jeanne-Marielta Ranskasta (alkuperä: L'Elevage de Garenne), ruskeat suomalaiselta alpakankasvattajalta.

Where acquired: Black and white alpaca from France, Elevage de Garenne (via Jeanne-Marie), fawn from a local breeder.

Käyttö: Sain tilaisuuden nähdä ja kuvata myös joitakin ulkomailla käsin kehrättyjä alpakkalankoja, ikään kuin esimerkkeinä vastaisen varalle. Alla muutamia kuvia erilaisista langoista.

Use: Some handspun alpaca yarn from the Andies (not spun by me).

Löysäkierteistä lankaa, joka sopisi esimerkiksi kudottuihin huopiin, aivan mahdottoman ihanan pehmeää, tällaista olisi kiva yrittää tehdä joskus itsekin.
Yarn with a very loose twist, suitable for weaving blankets, etc.

Karkeampaa mahanalus- ja jalkavillaa. Sopii esimerkiksi mattoihin, riimuihin, köysiin
Less fine yarn from belly and leg fleece, suitable for mats and ropes

Nämä hienot alpakkalangat sopisivat mihin tahansa lämpimään neuleeseen
These fine alpaca yarns would suit almost any knitted or woven item

Kainuunharmas :: Grey Finnsheep

2007-03-25T20:25:00.000+03:00

Rodusta: Kainuunharmasta pidettiin aikaisemmin suomenlampaan harmaana varianttina, mutta nykyään se on tunnustettu omaksi rodukseen. Kainuunharmaksia on Suomessa vain noin tuhat yksilöä. Syntyessään kainuunharmas on usein musta, mutta muuttuu vähitellen harmaaksi iän myötä. Lampaan jalat ja pää ovat yleensä mustat. Hyvä tuntomerkki on violetti kieli.

Vastakerittyjä kainuunharmaksia
Freshly shorn grey Finnsheep

Ensivaikutelma: Olen kehrännyt useamman kainuunharmasyksilön villaa. Väri on vaihdellut lähes puhtaanvalkoisesta mustaan. Yleensä ottaen kainuunharmaksen villa on mielestäni hienompaa kuin suomenlampaan. Miellyttävintä kehrättävää on ollut yli 8 cm pitkä, kihara ja kiiltävä karitsanvilla.

Kehruu: Kainuunharmas on samanlaista kehrättävää kuin suomenlammas. Pesen yleensä villan ennen kehruuta niin, että siihen jää villarasvaa mukaan, mikä helpottaa kehräystä. Olen karstannut villan karstamyllyllä. Käsikarstoilla karstatuista lepereistä saisi ehkä vieläkin kuohkeampaa lankaa. Kehruutekniikkani tälle kuten kaikelle muullekin villalle on se, minkä äiti aikoinaan opetti eli se, että pidän kädet aika lähellä toisiaan kehrätessä ja puristan alemmalla kädellä ilmaa pois langasta. (Pitäisi varmaan vähitellen pakottaa itsensä kokeilemaan muitakin tyylejä, netissä on kyllä ohjeita, miten karsta- (woollen) ja kampalankaa (worsted) oikeaoppisesti kehrätään).

Lanka: Kainuunharmaksesta tulee ihanan pehmeää ja kuohkeata lankaa. Karitsanvillalanka on lisäksi parhaimmillaan kauniin helmiäiskiiltoista. Kiilto on erilainen kuin suomenlampaan villassa, väittäisin. Lyhyestä, kiillottamasta villasta tulee luonnollisesti eri näköistä lankaa.

Käyttö: Pehmeä lanka sopii ihoa vasten käytettäväksi. Ohut, kauniisti kiiltävä lanka sopisi varmasti erinomaisesti pitsihuiveihin (täytyy kokeilla seuraavaksi). Alla ensimmäinen kainuunharmaksen karitsanvillasta kehräämäni lanka ja aivan erityyppisestä, lyhyemmästä, suoremmasta ja kiillottomammasta aikuisen lampaan villasta kehrätty lanka, jossa mukana värjättyä villaa.

Hankintapaikka: Piilinki http://www.piilinki.fi

About the breed: As the English breed name indicates, the grey sheep was long considered as the grey variant of the Finnish landrace sheep (Finnsheep). However, it has recently been recognised as a separate breed. The breed got its name from the province of Kainuu in the northeastern Finland where the grey sheep were discovered. The origins of the sheep are unknown but probably come from further east, from Russia. It is pretty rare with a population of only 1,000. The lambs are often black at birth but turn grey as they get older. The head and legs are usually black and the tongue is violet.

A couple of English articles on Finnsheep (incl. grey sheep):

First impression: To date, I have spun the wool of many grey sheep. The colour of the varies from almost pure white with only an occasional black hair to pitch black. In general, I would say that the fibres are finer and softer than those of the Finnsheep. My favourite spinning fibre is relatively long, crimpy and shiny grey lamb's wool.

Spinning: The spinning experience is the same as for Finnwool. I usually wash the fleece before spinning but only in lukewarm water so that some of the grease is left in the fleece. I've carded the fleece with a carding machine but hand carders would probably produce an even softer and loftier yarn. The technique I use in spinning is always the same my mom taught me: hands pretty close together and the lower hand squeezes the air out of the yarn. I should probably force myself to try other techniques, as well. I know there are spinning videos explaining these techniques on the net: woollen (for carded wool) and worsted (for combed wool).

Yarn: The grey Finnsheep gives a beautiful, soft and lofty yarn. The lamb's wool has a nice, pearly lustre, which I think is different from that of Finnwool. If the fibres are short and lacking in lustre, the yarn will be different, too.

Use: For against-the-skin garments. Thin, lustrous yarn would probably be ideal for woven scarves or knitted lace shawls (I have to try that next).

Where acquired: Piilinki http://www.piilinki.fi

Romney

2006-09-21T19:20:00.001+03:00

Rodusta: Romney on englantilainen rotu, jota käytetään sekä lihan- että villantuotantoon. Se on käsinkehrääjien suosima lammasrotu, sillä villaa on helppo kehrätä.

Ensivaikutelma: Oli ihanaa kehrätä vaihteeksi valmiiksi puhdistettua ja karstattua villaa kaiken vaihtona saadun raakavillan jälkeen. Aluksi Romney tuntui käteen hieman karhealta (olin juuri kehrännyt suomenlampaan villaa), mutta pian se alkoi tuntua pehmeältä ja miellyttävältä. Hieman ruskeaan vivahtava harmaa värikin oli hyvin miellyttävä.

Kehruu: Romney on helppoa kehrätä. Yksi suosikkivilloistani, ehdottomasti. Kehräsin sen kolmeksi ohueksi säikeeksi, jotka kertasin kolmisäikeiseksi langaksi. Jotenkin lanka toi mieleeni sukat, joten niihin sopivaa lankaa yritin tehdä. Villa tuntui kestävältä juuri sukkiin, eikä omasta mielestäni liian karhealtakaan.

Lanka: Valmista 3-säikeistä lankaa tuli 80 grammaa ja 192 metriä eli ihan riittävästi.

Käyttö: Nettilähteiden mukaan romney-lampaan villaa suositellaan mattoihin ja kudottuihin työ- ja ulkovaatteisiin, siis käyttötarkoituksiin, joissa oleellista on villan kestävyys. Saamani villa sopii minusta kyllä myös sukiksi, lapasiksi, myssyiksi, villatakeiksi.

Hankintapaikka: Vaihtona Rachelilta, alunperin villa on Uudesta-Seelannista

About the breed: The Romney, also called the Romney Marsh is an average size breed of British Longwool sheep originating in Romney Marsh, Kent.

First impression: It was wonderful to get clean, carded wool for a change, after all the scouring and carding of raw fleece I had received at the fibre swap. At first, the wool felt coarse in my hand (I had been spinning Finnwool just before), but after a while I started to really like the feel of this wool. Long fibres and a nice slightly brownish grey colour.

Spinning: Spinning this fleece was a delight. One of my favourite fibres, definitely.

Yarn: I span three thin strands to make a 3-ply yarn since I thought this wool would make an excellent sock yarn and there's never enough of that ;) 80 grams and 192 metres should be enough for socks.

Use: Romney is generally recommended for heavy use, such as carpets or heavy woven garments. Because it seems so durable, I'll try to knit socks out of it and see how they feel against the skin.

Where acquired: Exchange from Rachel (originally from New Zealand)

Suomenlammas, Finnwool

2006-08-28T21:01:00.001+03:00

Olen pantannut tietoisesti suomenlampaan villasta kirjoittamista. Aloitin suomenlampaan kehräämisellä, kuten varmaan suurin osa suomalaisista. Meillä oli kotona lampaita kun olin pieni, ja mummu kehräsi niiden villoja. Sieltä varmaan jäi jonkinlainen villahulluuden siemen, jota suomenlampaan villan näkeminen ja haistaminen selvästi kasvattaa ;)
Jotta tähän touhuun saisin edes jonkinlaista objektiivisuutta, täytyi kokeilla myös muunmaalaisia villoja.

Kehräsin tällä erää karitsanvillaa, ja sehän on pehmeintä mahdollista. Hypistelin kaikkia kuituja, joita minulla on kasassa tähän mennessä ja päädyin seuraaviin viiteen kuituun, joissa on jotain samaa tuntua tai pehmeyttä kuin suomenlampaan villassa. Osaatko arvata, mikä niistä on suomenvillaa? Muut kuidut ovat kammattu silkki-villasekoitus, merino (kammattuna ja pestynä kiharana) sekä polypay (suhteellisen tuore lammasrotu, joka nimensä mukaan on kehitetty monipuoliseksi tulonlähteeksi kasvattajalleen; risteytyksessä on mukana suomenlammas, yllätys, yllätys). Kuidut ovat siis tuossa järjestyksessä vasemmalta lukien, suomenlammas on toinen oikealta.

First of all, let me say that I am totally partial and completely unable to give you an objective description of Finnwool as a spinning fibre. I'm used to it since my childhood, we had sheep and my grandma used to spin their wool. I loved my grandma, love wool, and therefore, I've been addicted to Finnwool since then.

However, to gain some perspective, I started by spinning foreign fleeces. I collected quite a number of fibres, and tried to compare the look and hand of Finnwool with the other fibres. I came up with five fibres that have a silky feel and softness: merino, silk and wool blend from Florence and Polypay which is a relatively new sheep breed that is meant to be productive and profitable in many ways as the name indicates. Finnsheep is involved in the creation of Polypay (surprise, surprise). In the above picture, the Finnwool fibre is the second on the right; the other fibres are silk and wool blend, combed and raw merino fibre, and Polypay.

Rodusta: Suomenlammas on Suomen yleisin lammasrotu. Tietoa suomenlampaasta löytyy esimerkiksi Suomenlammasyhdistyksen sivuilta. Villan laatu vaihtelee lampaasta toiseen, mutta yleensä villa on pehmeää (ei peitinkarvaa) ja huovuttuu hyvin. Värejä riittää valkoisista harmaan ja beigen kautta ruskeisiin ja mustiin.

Ensivaikutelma: Raakavilla on hyvin rasvaista, pehmeää ja kiharaa, varsinkin karitsanvilla, jota minulla sattuu olemaan tällä hetkellä. Villa tuntuu erilaiselta kuin moni muu keskihienoksi luokiteltu villa, silkkisemmältä. Siinä on myös hieno kiilto.

Kehruu: Karitsanvilla ei ole helpointa kehrättävää, sillä se on aika liukasta verrattuna vaikkapa texeliin. Kehräsin hyvin ohutta säiettä, sillä halusin käyttää langan huiviin ja kerrata sen punomalla, koska se säilyttää langan häivytetyt värit.

Lanka: Lanka on kauniin kiiltävää, parhaimmillaan se näyttää siltä, kuin mukana olisi silkkiä. Jos kuitu on tarpeeksi pitkää, sen voi kammata, jolloin saa erityisen kiiltävää ja kestävää lankaa. Tätä bloggausta varten kehräsin erivärisiä karitsanvilloja aikomuksenani tehdä niistä kolmiohuivi. Karstasin ensin karstamyllyllä villat. Sitten kehräsin ohuen, monivärisen säikeen ja kertasin sen punomalla. Langasta on kuva toisessa blogissani.

Käyttö: Suomenlampaan villaa käytetään Suomessa kaikenlaisiin neuleisiin, pehmeysasteen voi valita käyttötarkoituksen mukaan. Se sopii erinomaisesti kudontaan, sillä langassa on kaunis kiilto. Siitä saa myös ihania villashaaleja, jotka voi harjauttaa vieläkin muhkeammiksi ja lämpimämmiksi. Huovutukseen villa sopii erinomaisesti. Alla valmis huivi, jota Mies kutsuu perhoseksi. No, jokin yökkö kumminkin :D

Hankintapaikka: Määkylän Puoti, Kauhajoki, Suomi

About the breed: The Suomenlammas (Finnsheep) is the most popular sheep breed in Finland (some 15,000 ewes in 2004). The quality of the fleeces change one sheep to another, since the sheep are normally not bred for the wool but for meat. Usually, the fleece is soft (no coarser hair) and felts very easily. The colour may be white, grey, beige, brown, or black.

First impression: The lamb's fleece that I happened to have at the moment was very greasy, soft and crimpy. It feels different from the other medium fleeces I've spun, softer and more silky. It has a very nice lustre.

Spinning: Spinning lamb's wool is not the easiest task because it is quite slippery compared to, say, Texel. I span a very thin strand because I wanted to make yarn for a scarf and use the Navajo technique to ply it.

Yarn: The yarn has a nice sheen, at best it looks as if it had silk added to it. If the fibre is long enough, you can comb it and get a very shiny and durable yarn. For this blog entry I span lamb's wool in different colours to make a triangular shawl. First I carded the scoured fleeces with a drum carder and arranged the fibres so that the colour changed gradually from white to black. Then I span a very thin strand and Navajo-plied it to keep the gradual colour changes in the yarn.

Use: Finnwool is used in Finland for all kinds of knitwear, you just choose the right quality for your project. The wool is excellent for weaving because of its lustre. It is very soft and warm as a brushed plaid. It is also excellent for felting.

Swifter

2006-08-28T19:07:00.001+03:00

Rodusta: Swifter on uusi rotu, joka kehitettiin Hollannissa 1970-luvulla. Rotu on risteytys texelistä ja flaamilaisista lammasroduista.

Ensivaikutelma: Raakana kellertävää (kellertävä väri johtuu villan rasvasta, lanoliinista), kuidut kiharia, takertuvat toisiinsa, mahdotonta kehrätä sellaisenaan, kuin huovutusvillaa. Pestynä valkoista, kiiltävää, muistuttaa polyesterivanua! Hyvin kuohkeaa: 50 grammaa vastaa volyymiltaan 100 grammaa jotain toista villalaatua.

Kehruu: Suhteellisen helppo kehrätä, vaikka jonkin verran nyppyjä tuli. Ne eivät kuitenkaan juuri näy kuohkeassa langassa. Kokeilin kertausta Navajo-tyyliin, koska lankaa tuli vain yksi rullallinen.

Lanka: 50 grammasta villaa sain 41 grammaa lankaa, noin 52 metriä. Kuohkeaa, kimmoisaa, karheahkoa.

Käyttö: Ei sovi ihoa vasten tuleviin vaatteisiin. Kuohkeana villana luultavasti lämmintä. Kävisi myös täytemateriaaliksi.

Hankintapaikka: Les Laines du Mouchon, Belgia

About the breed: The Swifter is a new, highly productive sheep breed developed in the Netherlands in the 1970's. It is a cross between Texel and Flemish sheep breeds.

First impression: The raw fleece is yellowish (due to lanoline), the fibres are crimpy, stick to each other like felting wool so that it is impossible to spin the fleece without washing it first. The washed and carded fleece is white and shiny, resembles polyester fibre! Very bulky: 50 grams of this fleece equals in volume 100 grams of some other type of wool.

Spinning: Relatively easy to spin although there were some noils. However, they disappear somewhere in the springy yarn. I tried Navajo plying for the first time in my life on this wool since I only had one bobbin of it.

Yarn: 50 grams of fleece gave me 41 grams, ca. 52 metres of bulky, elastic and a bit rough yarn.

Use: Not suitable for next-to-skin garments. As the wool is airy, it probably is very warm. Could be used for stuffing.

Where acquired: Les Laines du Mouchon, Belgium

Roux ardennais

2006-08-28T18:53:00.001+03:00

Rodusta: Roux ardennais, "Ardennenpunainen" (oma käännös) on belgialainen lammasrotu, joka tunnetaan myös nimillä Tête de renard brabançon, Ardense Voskop ja Kleine brabantse Voskop.

Ensivaikutelma: Raakavilla on erikoisen väristä, tapulien tyvellä on harvakseltaan ruskeita karvoja. Pehmeää, melko hienoa, kuohkeaa. Tekee mieli värjätä, jotta näen miten lanka muuttuu.

Kehruu: Hyvin helppo kehrätä tasaista lankaa, liukuvat kuidut, sopivasti kiharaa, ettei liian liukasta pidellä. Kuvassa lanka on kovin kierteistä, mutta aion pätkävärjätä sen vaikka kasviväreillä ja kerrata Navajo-tekniikalla. Minua kyllä harmittaa jo tuo liikakierteisyys; langasta taitaa tulla liian kovaa. Ei pitäisi uskoa kaikkea lukemaansa vaan luottaa omiin silmiin ja sormiin.

Lanka: 63 grammaa, 312 metriä yksisäikeistä. Kimmoisaa, muistuttaa väriltään ja koostumukseltaan hahtuvaa, jonka ostin jämsäläisestä huopatehtaasta, vaikka se hahtuva taisi olla uusiseelantilaista. Langassa on luonnonmeleeraus.

Käyttö: Monipuolinen villa. Sopii neuleisiin, kudontaan, huovutukseen.

Hankintapaikka: Les Laines du Mouchon, Belgia

About the breed: Roux ardennais (I couldn't find a description in English), also known as Tête de renard brabançon, Ardense Voskop and Kleine brabantse Voskop, is a Belgian sheep breed.

First impression: The raw fleece has an interesting colour, the staples being reddish brown at the other end. The fibre is soft, quite fine and airy. I would like to dye this fleece, to see how the yarn changes when space-dyed with natural colours, for example.

Spinning: Easy to spin to a fine yarn, the fibers have a nice grimp and glide smoothly, not too slippery to handle. The yarn in the pictures is overtwisted because I read somewhere that you have to put more twist to a yarn that is going to be Navajo-plyed as I intend to do so once the yarn has been space-dyed. I already regret the overtwist; I think I'll only end up with a pretty hard yarn. I shouldn't believe what I read but trust my eye and fingers instead!

Yarn: 63 grams, 312 meters of singles. Elastic, reminds me of the roving from New Zealand that I bought at a near-by spinning mill. The yarn has a natural melange look.

Use: Suitable for multiple purposes: knitting, weaving, felting.

Where acquired: Les Laines du Mouchon, Belgia

Ryeland

2006-08-06T10:26:00.001+03:00

Rodusta: Ryeland on hyvin vanha englantilainen rotu, joka oli jo katoamassa, mutta on saatu elpymään. Rodun villaa kehutaan käsinkehrääjille sopivaksi.

Ensivaikutelma: Sain villan valmiiksi karstattuna. Ryeland-lampaat ovat tavallisesti valkoisia, mutta tämä villa oli harmaan eri sävyjä, hienoa kuitua, pehmeäntuntuista. Tuli heti mieleen, että lanka sopisi miehelle. Tämän kanssa ei leikitellä, vaan villa sopii reiluihin lämpimiin vaatteisiin. Voisi sopia myös palmikkoneuleisiin, jos tekisi kolmisäikeistä lankaa.

Kehruu: Villa oli kuohkeaa, sopivan kiharaa ja helppoa kehrätä. Kehräsin kaksi paksua säiettä, sillä halusin paksua lankaa, mutta minulla ei ollut tarpeeksi villaa kolmisäikeiseen lankaan.

Lanka: Komea, muhkea vyyhti. Lankana villa tuntuu hieman karhealta, vaikka kehräsin löyhäkierteistä ja kutituskoekin oli mennyt läpi karstatulla villalla miehen herkkää ihoa vasten.

Käyttö: Lämmin, kuohkea lanka sopii tuhteihin talvitamineisiin. Monella webbisivulla sanotaan, että ryeland on "resistant to felting" - tarkoittaako se, että tämä villa ei huovutu helposti?

Hankintapaikka: Vaihtona Fleurilta Ranskasta, ostopaikka Les Laines du Mouchon, Belgia.

Musta texel, ahvenanmaanlammas, ryeland, mohair&silkki
Black texel, Aland sheep, ryeland, mohair&silk

About the breed: Ryeland is a very old English sheep breed. The ryeland fleece is said to be excellend for handspinning.

First impression: The sample I got was carded. The ryeland sheep are usually white but this fleece was grey, fine fibres, very soft. My immediate reaction was that this wool would be suitable for a man. This grey wool was not something to play with, it was ideal for warm down-to-earth wintergear. The wool would also be suitable for cables if spun to a three-ply yarn.

Spinning: The wool was airy and had enough crimp to be easy to spin. I span two thick strands because I wanted to make a thick yarn and did not have enough wool for a three-ply yarn.

Yarn: A big handsome hank. The yarn feels a bit rough against the skin even if I was careful not to give it too much twist and even if the scratch test against my husband's cheek was negative with the carded batt (no scratching).

Use: A lofty yarn for warm winterwear. The web sites say this wool is 'resistant to felting' - does it mean that it doesn't felt? This is a bit confusing, for some sources mention ryeland in the list of wools suitable for felting.

Where acquired: Exchange from Fleur, France (purchased from Les Laines du Mouchon, Belgium)

Jacob

2006-08-06T10:07:00.001+03:00

Rodusta: Jacob-lampailla on mustavalkoinen turkki ja mahtavat sarvet. Rotu on peräisin Isosta-Britanniasta ja tunnetaan myös nimellä Piebald Sheep. Jeanne-Marien kehruublogissa on lampaista lisää kuvia ja hänen henkilökohtainen kehruukokemuksensa.

Ensivaikutelma: Lampaassa on tummanruskeaa ja valkoista selvinä läikkinä, ruskeat tapulinpäät ovat vaalentuneet auringossa. Kuitu hienoa, pehmeää, kiharaa, valkoinen villa kiiltää kauniisti. Monien mahdollisuuksien villaa: sen voi joko erotella väreittäin tai sekoittaa ja tehdä kaunista meleerattua lankaa. Voisi olla hyvää myös huovutukseen (en testannut). Tässä villassa on vaihtelua ilman värjäämistäkin.

Kehruu: Pesin villan ja kehräsin sen karstaamatta yksisäikeiseksi liukuvärjätyksi langaksi. Pestynä villa tuntuu kuohkeammalta ja joustavammalta kuin suomenlampaan villa. Villa on oikein mukavaa kehrättävää. Yksi suosikeistani. Jälkeenpäin ajatellen olisin voinut kerrata langan käyttämällä Navajo-tekniikkaa, jolloin värinvaihdot olisivat säilyneet valmiissa langassa.

Lanka: Lanka on pehmeää ja kuohkeaa, kevyttä, tuntuu hyvältä iholla. Ruskeassa langassa on mielenkiintoista tummemman ja vaaleamman sävyn vaihtelua, kermanvalkoinen on hohtavaa ja kiiltävää.

Käyttö: Sopii moneen käyttöön, myös vasten ihoa pidettäviin neuleisiin. Voisi olla mielenkiintoista myös kudonnassa tai huovutuksessa. Itse tein tästä raidalliset unisukat. Niin mukavat, että ne unohtuvat päälle sängystä noustuakin. Yksisäikeisinä ne tosin eivät kestä kovaa kulutusta. Harvapa ylellisyystavara kestää.

Hankintapaikka: Les Laines du Mouchon, Belgia

About the breed: The Jacob sheep is known for its distinctive black and white colour and very prominent horns. The breed is originally British, known formerly as the Piebald Sheep. There are more photos of the sheep in Jeanne-Marie's spinning blog as well as the story of her personal spinning experience.

First impression: The fleece has distinct white and dark brown areas, the ends of staples are lighter brown. The fibres are fine, crimpy, and the white wool is very shiny. This fleece offers a lot of possibilities: you can separate the wool by colour or blend the white and the brown and make a nice jaspe yarn. This wool could be good for felting (though I didn't test it).

Spinning: I washed the fleece and span it without carding to a multicoloured ombré single. When washed, the wool feels more airy and springy than the Finnwool. Very easy to spin. This is one of my favourites fibres, definitely. As an afterthought, I could have plied the single using the Navajo plying technique and thus preserve the colour transitions in the yarn.

Yarn: Soft and airy, feels good against the skin. The brown parts show interesting shades of dark and light brown, the creamy white yarn is smooth and lustrous.

Use: Suitable for many kinds of knitwear, even for next-to-skin graments. Could be interesting also for weaving and felting. I made striped bed socks out of this yarn. They are so soft and comfortable that I forget about wearing them. Being made of singles, I think, though, that they will not be very durable. Few luxury items are.

Where acquired: Les Laines du Mouchon, Belgium

Gotland, gotlanninlammas

2006-08-06T09:54:00.001+03:00

Rodusta: Gotlanninlammas (Gotlandsfar, Pälsfar) on ruotsalainen lammasrotu.

Ensivaikutelma: Raakavillana ruskeanharmaa, pestynä vaaleanharmaa, pitkä, hieno, silkkinen kuitu, loivasti aaltoileva.

Kehruu: Kampasin pitkän päällyskarvan ja kehräsin sen erikseen hyvin ohueksi säikeeksi. Lyhyemmän pohjavillan karstasin koirankarvan kanssa (minua viehätti ajatus yhdistää sudenväristä villaa kaikkea muuta kuin susimaisen paimenkoiran villaan) ja kehräsin paksummaksi säikeeksi ja kertasin lopuksi nämä kaksi säiettä langaksi. Ohut lanka (kuvassa) oli pörröistä ja katkeili kerratessa (ei kai tarpeeksi kierrettä).

Lanka: Pehmeää, pörröistä, kutittavaa. Neulottaessa siitä irtoaa nöyhtää (kuten aina kun langassa on lyhytkuituista ohutta villaa, olipa se sitten koirankarvaa tai angoraa).

Käyttö: Monipuolinen villa. Ruotsalaiset väittävät, että silkkinen kuitu ei kutita, vaikka ei olekaan hienoa. Sopii huovutukseen. Raakavillasta saa hyviä kiharoita peikon tai tontun partaan. Itse tein langastani hatun, lankaa jäi vielä yhteensopiviin raitalapasiin.

Hankintapaikka: Les Laines du Mouchon, Belgia.

About the breed: The Gotland sheep is a Swedish breed.

First impression: The raw fleece was brownish grey but turned to grey when washed. The fibres were long, fine, silky and wavy.

Spinning: I combed the long guard hair with a dog comb and span it to a very thin single. Then I carded the short undercoat together with some (20-25 %) dog hair (for some reason, the idea of blending our sheepdog's hair with wolf-coloured hair was amusing) and span a thicker strand. Finally I plied the two strands to make a two-ply yarn. The thin strand (see pic) was fluffy and broke easily when I plied, I must have given it too little twist.

Yarn: The finished yarn is fluffy, soft, and itchy. It sheds when I knit it (that is common with all yarns that contain short, fine fibres like dog hair or angora).

Use: A wool for multiple purposes. The Swedes say that the silky fibre does not scratch even if it isn't fine. Suitable for felting. Locks make nice beards for dolls. I used some of my yarn to knit a hat. There is still yarn left for matching striped mittens.

Where acquired:
Les Laines du Mouchon, Belgium

Ahvenanmaanlammas, Aland sheep

2006-07-30T23:11:00.000+03:00

Rodusta: Ahvenanmaanlammas tunnustettiin rotuna vasta äskettäin, vaikka se on hyvin vanha rotu. Ahvenanmaanlammas on Suomen lammasroduista harvinaisin. Lampaalla on erillinen peitin- ja alusvilla.

Ensivaikutelma: Hyvin tummanruskeaa, melkein mustaa, joukossa selvästi erottuvia valkeita karvoja ja hieman vaaleammanruskeita kohtia. Hienousaste vaihtelee, enimmäkseen vähän karheaa, kuidunpituus vaihtelee myös n. viidestä sentistä viiteentoista. Loivasti kiharaa kuitua.

Kehruu: Kehräsin haaleassa vedessä pestynä, vielä hieman rasvaisena ja karstamyllyllä karstattuna. Helposti kehrättävää, kuidut liukuvat helposti toistensa lomaan. Helppo tehdä ohutta säiettä. Valkoiset karvat törröttävät tumman seasta.

Lanka: Karheahkoa, jännittävän tweedmäistä.

Käyttö: Ulkovaatteisiin. Värin vuoksi sopii hyvin värillisten villojen kanssa sekoitettavaksi; tumma väri tuo kirkkaammat värit hyvin esiin. Sopisi varmaan hyvin luonnonläheisiin huovutuksiin värinsä vuoksi: tästä saisi luonnollisen näköistä kivi- tai kalliopintaa.

Hankintapaikka: Vaihtona Tuijalta saaristosta. [Edit] Myöhemmin ostinlisää Katjalta Hankasalmelta.

Villan väri ja laatu vaihtelee lampaasta toiseen. Lisäsin kuvan erilaisista villoista ja langasta. Harmaa lanka on kehrätty keskellä ylhäällä olevasta villasta, muistaakseni lampaan nimi on Lillan.

About the breed: The Åland sheep has been recognised as a breed only recently. It is the rariest of the Finnish sheep breeds (ca. 300 registered ewes in 2004) and originates in the small islands of southwestern Finland. The sheep is dual-coated.

First impression: Very dark brown, almost black fleece, with some lighter brown as well as coarser white hair. The fineness of the fibres varies, mostly pretty coarse, also the length of the fibres varies. Slightly wavy fibres.

Spinning: I washed the fleece before spinning and carded it on a drum carder. Easy to spin a fine strand, the fibres glide easily.

Yarn: Quite coarse, strong and sturdy.

Use: Too coarse for next-to-skin garments, suitable for outwear. If the wool felts (I didn't try it) it would make an interesting rock-like texture because of the colours.

Where acquired: Exchange from Tuija. [Edit] Later I bought some more samples from Katja. The picture shows different varieties. The quality and colour of the fleeces change greatly from one sheep to another. The fine yarn is spun from the cream-coloured fleece with darker tips.

Mohair

2006-07-30T22:34:00.001+03:00

Rodusta: Mohairia saadaan mohairvuohesta, jota aikaisemmin kutsuttiin angoravuoheksi.

Sain vaihtona Laurencelta sekä texasilaista että Pyreneitten mohairia. Texasilainen mohair oli pitempikuituista ja hieman karheampaa. Ranskalainen mohair (oikealla) oli hyvin hienoa ja lyhyempikuituista, ilmeisesti kid-mohairia eli nuoren kilin karvaa.

Ensivaikutelma: Texasilainen mohair oli pitkäkuituista, kiiltävää, hienoa, pehmeäntuntuista. Mielenkiintoinen juttu mohairissa on haju. Kun nypin mohairista käsin roskia ennen pesua, nenään tuli tämän tästä aivan kuin parfyymin tuoksu. Luulin vähän väliä että meille on tulossa vieras, joka käyttää parfyymia. Sitten tajusin, että tuoksu tuli vuohen karvoista. Niissä on varmaan myskiä tai jotain muuta eläinmaailman hajustetta. Kummallista oli, että haju muuttui epämiellyttäväksi sen jälkeen kun olin pessyt mohairin. Aivan kamala pissan haju. En tiedä johtuuko se pesuaineesta jota käytin (Ecoverin villanpesuaine).

Ranskalainen mohair oli hyvin kiiltävää, hohtavanvalkoista ja hienonhienoa. Huono puoli oli roskaisuus; siitä oli aivan mahdotonta saada kaikkia heinänpätkiä irtoamaan. Kuiduista meni paljon hukkaan. Mohair odottelee vielä kehruuta.

Kehruu: Minulla oli vaikeuksia saada texasilaisesta mohairista tasaista lankaa. Kehräsin suoraan kiharasta, ja jos tapulin toinen pää liukuikin rukille helposti, toinen pää tahtoi takkuuntua ja tehdä lankaan nyppyjä. Lopulta esivalmistelin kiharat niin, että vedin kuidut jo valmiiksi niin hienoiksi kuin halusin valmiin säikeen olevan. Tämä teki langasta tasaisempaa, mutta hidasti kehruutoimitusta. Kaiken kaikkiaan opettavainen kokemus, joka osoitti että minulla on vielä paljon oppimista.

Lanka: Teksasilaisesta mohairista kehräsin 27 grammaa, 200 metriä ohutta yksisäikeistä, kun yritin tehdä niin hienoa kuin osasin. Lanka oli kiiltävää, vain vähän pörröistä ennen pesua. Kertasin mohairsäikeen mukaan ohuen silkkisäikeen. Silkin kehrääminen vasta kärsivällisyyttä vaatikin! Silkkisäikeen paino oli vain 10 grammaa, joten koko vyyhti painoi 37 grammaa.

Käyttö: Mitä mainiointa huivilankaa ohuena tai silkkisäikeen kanssa kerrattuna. Sopii myös puseroihin, käsineisiin ja muihin asusteisiin. Sopivaa kudontaan. Sandrine esittelee blogissaan suloisennäköistä bukleelankaa. Lanka on tehty kertaamalla ohut silkkisäie mohairin kanssa. Silkkisäiettä pidetään toisella kädellä tiukkana samalla kun mohairsäie syötetään löysästi sen ympärille.

Hankintapaikka: Vaihtona Laurencelta, Laines Zinzin, Ranska

About the breed: Mohair is the wool from the angora goat. I got two kinds of mohair from Laurence: Texan mohair which has longer fibres and French mohair from the Pyrenees which has shorther, finer fibres and is shining white (the first picture).

First impression: Texan mohair: off-white, very long, wavy, lustrous fibres. A lot of vegetable matter which was hard to remove. The oddest thing about the mohair was its smell. It smelled faintly like perfume. Must have been the musk or something like that. But when I washed it with my usual detergent that is meant for wool, the mohair smelled awful. I had to wash it again with another detergent before I could spin it.

Spinning: Slippery mohair is not the easiest fibre to spin. It took time and got on my nerves. I was not sure how much twist I should put there. But the yarn became durable after all, even with not much twist. I plyed the strand of mohair with a very thin strand of silk. Silk was even more difficult to spin because it is so slippery. All in all, a very humbling spinning experience for me.

Yarn: I managed to spin 200 metres out of 27 grams of mohair. With the silk strand, the yarn weighted 37 grams. The yarn is soft, lustrous and very durable. After the wash (no picture yet), the mohair had made small loops, as bouclé yarn. It looks as if the silk had shrunk in the wash.

Use: An exquisite yarn for fine scarves and shawls, spun with silk or without. Suitable for next-to-skin garments. Nice even for weaving. Sandrine shows in her blog a sweat bouclé yarn which she made of silk and mohair. One hand holds the silk strand tight and the other hand spirals the mohair around the silk strand.

Where acquired: Exhange from Laurence, Laines Zinzin, France

Sininen texel, Blue Texel (Texel bleu)

2006-07-25T20:12:00.001+03:00

Rodusta: Sininen Texel on hollantilainen lammasrotu. Rodulle tunnusomaista on mäyrämäinen väritys päässä ja teräksenharmaa/sininen villa.

Ensivaikutelma: Hienostunut tumma. teräksenharmaa väri, ruskeiksi paahtuneet tapulien kärjet. Rasvainen. Kuidut kiharia, vaihtelevan pituisia.

Kehruu: Kehräsin osan sellaisenaan, mutta osassa villaa oli "talia" tai muuta töhnää ja se piti pestä ennen kehruuta. Rukki oli puhdistettava tämän villan kehruun jälkeen! Helppo kehrätä ohutta "huivilankaa".

Lanka: Noin 100 grammasta villaa tuli 60 grammaa ja peräti 280 metriä pestyä 2-säikeistä lankaa. Kaunista, kuohkeaa, pehmeää, kauniisti meleerattua harmaata (kuva vyyhdistä on surkea, lanka on luonnossa tummempaa). Tekisi mieli kerrata sekaan ohut metallilanka ja tehdä langasta huivi.

Käyttö: Pehmeytensä vuoksi sopii myös ihoa vasten pidettäviin neuleisiin. Tumma tweedmäinen lanka korostaa muita värejä.

Hankintapaikka: Les Laines du Mouchon, Belgia

About the breed: Blue Texels are the same as ordinary Texels but express the recessive "blue" Agouti coat pattern gene. This gives them the distinctive badger-like face markings and fleece which shows a steely blue colour when the flank wool staples are opened.

First impression: A distinguished dark steel grey colour, the tips of the staples are brown. Greasy. The fibers are crimpy, some shorter, some longer.

Spinning: Part of the fleece was waxy, so I washed those parts but spun the rest of the fleece as it were. I had to clean the spinning wheel after spinning this fleece! Very easy to spin a thin yarn.

Yarn: Out of ca. 100 grams I got 60 grams and 280 metres of 2-ply yarn. The yarn is soft and airy and has a very nice tweedy colour.

Use: Because of its softness, this yarn could be used for knitwear that is worn against the skin, such as scarves or hats, also sweaters.

Where acquired: Les Laines du Mouchon, Belgium.

Bleu du Maine, Bluefaced Maine

2006-07-25T20:10:00.001+03:00

Rodusta: Bleu du Maine on ranskalainen rotu Mayennen seudulta, joka on luotu risteyttämällä sukupuuttoon kuollut Choletais-rotu englantilaisten Longwool Leicester- ja Wensleydale-rotujen kanssa. Lampaalla on paksu, hieno villapeite. Sama 'bleu' viittaa lampaan karvattomaan päähän, joka on väriltään sinertävänharmaa tai musta.

Ensivaikutelma: Raakavilla on kellertävänvalkoista, kuohkeaa, rasvaista. Kuidut melko hienoja, kiharia, takertuvat toisiinsa. Tästä syntyy luonnostaan paksumpaa lankaa. Tapulien kärjet valkoisia, tyvet hennon kellertävänpunaisia.

Kehruu: Kehräsin sellaisenaan, avasin kuitujen kärjet sormin ja päästelin rukille. Helppo kehrätä, tuntui että voisi kerrata koko lampaan villan kerralla. Varsinainen flow-elämys. Villa erittäin puhdasta pesemättömänäkin, siitä lisäpisteitä.

Lanka: Kuohkeaa, 100 grammasta tuli melkein kaksi rullallista kerrattua lankaa. Langan väri pesun jälkeen kellertävä. Hieman karhea minun makuuni.

Käyttö: Paksumpiin neuleisiin, kudontaan, ei ihoa vasten.

Hankintapaikka: Les Laines du Mouchon, Belgia

About the breed: The Bleu du Maine originated in Western France in the region of Mayenne. The breed was developed from crossing of Leicester Longwool and Wensleydale. The sheep's face is dark grey or blue.

First impression: The fleece is yellowish, bulky and feels pretty greasy. The fibres are medium fine, crimpy and stick to each other. This could make a thicker yarn easily.

Spinning: I spun the fleece without washing it first because it was very clean. Spinning this fleese was a delight. I felt I could spin the whole fleece at one go. It was the best flow experience I've ever experienced!

Yarn: Out of ca. 100 grams of fleece I got 81 grams of washed 2-ply yarn, ca. 154 metres. The yarn is bulky, I got almost two full bobbins of 2-ply yarn out of only 100 grams of fleece. After the wash, the yarn still has a yellowish colour. It feels coarse against the skin. Pitty, since the wool was a dream to spin.

Use: Cardigans, sweaters, vests, weaving.

Where acquired: Les Laines du Mouchon, Belgium.

Kuitua

2006-07-25T12:17:00.000+03:00

Tänään tulla tupsahti pieni, mutta pullea paketti Ranskasta. Sisällä oli tämä:

Today I got some fiber samples from Laurence, 19 different sorts!
(check her site, you'll find some wonderful handmade stuff)

Pikaisesti laskien näytteitä 19 eri kuidusta, joita minulla ei ennestään ollutkaan: angoraa, mohairia Pyreneiltä ja Texasista ja eksoottisia lammasrotuja: karakul, île de france, polypay, scottish blackface, blue-faced leicester, suffolk, cotswold, lincoln, shetland jne. On siinä kokeiltavaa. Tämän kaiken lähetti Laurence. Kurkatkaa hänen albumiinsa ja ihastukaa! Villakimput oli sidottu somalla itsekehrätyllä design-langalla, tässä angoraa:

A bouquet of angora fibres, tied with handspun yarn

Kaikissa villanäytteissä oli onneksi lappu, joka kertoi rodun. Tästä oli unohtunut teksti. Mitähän tuo olisi?

Laitoin listan kaikista kuiduista sivupalkkiin. Sitä mukaa kun saan näitä kehräiltyä, linkitän niitä blogipostauksiin.

I added a list of all the fibres I have so far to the sidebar. I'll add links to my blog entries as soon as I get my notes written.

This sample did not have a label. What could this be?

Thank you so much, Laurence :)

Spælsau, Speal sheep

2006-07-23T19:10:00.001+03:00

[Edit: kuvat uusittu/pics updated]
Rodusta: Spælsau on vanha norjalainen lammasrotu. Lampaalla on pitkä kiiltävä päällysvilla ja lyhyempi pehmeä pohjavilla.

Ensivaikutelma: Villa on jännittävän moniväristä vaihdellen vaaleanharmaasta hyvin tummanharmaaseen. Tapulien kärjet vaaleampia, ruskehtavia. Hyvin rasvaisen tuntuinen. Kuitu hienoa, kiiltävää, pitkää, loivasti kiharaa. Väri on hyvä ja huono puoli, vaatii hieman miettimistä, mitä tästä tekee. Tämän voisi sekoittaa ensin huolellisesti ja sitten karstata, jolloin tulisi hyvää meleerattua lankaa.

Kehruu: Kehräsin sellaisenaan. Kehrätessä kuidut liukuvat herkästi, tästä on helppo tehdä ohutta lankaa. Kehräsin kaksi ohutta säiettä vaaleammista osista ja yhden säikeen tummempaa, jotka kertasin sitten langaksi. Tummaa oli vähemmän, joten osa langasta jäi vaaleammaksi kaksisäikeiseksi. Kerrattu lanka oli suhteellisen ohutta, mahtui yhdelle rukin rullalle.

Lanka: Noin 100 grammasta villaa tuli 90 grammaa lankaa, 100 m 3-säikeistä ja 65 m 2-säikeistä lankaa. Pesun jälkeen yhteispaino putosi 78 grammaan. Lanka on kiiltävää, meleerattua, tweedmäistä, hieman karheaa. Se tuntuu pesun jälkeenkin rasvaiselta, joten uudelleen pesuun.

Käyttö: Liivi, villapusero, villatakki, ehkä kudontaan.

Hankintapaikka: Les Laines du Mouchon, Belgia

About the breed: Spælsau or Speal Sheep is an old Norwegian breed. The sheep have a double coat with long, shiny guard hair and shorter, softer undercoat.

First impression: The first thing that strikes the eye is the colour which ranges from very light grey to very dark grey, almost black. The tips of the staples are lighter, brownish. The fleece feels very greasy. The fibres are quite soft, shiny, long and only slightly crimpy. The colour is both good and bad: you have to consider carefully how you handle multicoloured wool. You could first mix it thoroughly by hand and then card it to make a nice jaspe yarn.

Spinning: I spun the fibres as they were, without washing them first. The fibres flowed smoothly between the fingers, it was easy to spin a fine yarn. I spun two strands of lighter wool and one strand of darker wool which I then plyed together to make a three-ply yarn. The plyed yarn was pretty thin, filling just one bobbin.

Yarn: Out of ca. 100 grams of fibre, I got 90 grams of yarn (78 g after washing), 100 m of 3-ply and 65 m of 2-ply. The yarn has a nice tweedy colour and lustre but is a bit coarse to my taste.

Use: For cardigans, vests, sweaters.

Where acquired: Les Laines du Mouchon, Belgium.

Alku :: Beginning

2006-07-22T21:22:00.000+03:00

[English]
Päivälleen vuosi sitten sain rukin ja opettelin kehräämään. Alku oli vaikeaa ja harjoittelu kysyi aikaa ja hermoja, mutta kun vauhtiin pääsin, ei innostus ole hiipunut, päinvastoin. Siksipä ajattelin pistää pystyyn tämän varjoblogin neuleblogilleni. Tänne minulla on tarkoitus laittaa omia muistiinpanojani kehräyksistäni ja kuiduista, joita olen kehrännyt. Olen kehrääjänä vielä aloittelija ja opettelija, niinpä muistiinpanot heijastavat tämänhetkistä tietämystäni. Asiaa paremmin tuntevat ovat tervetulleita oikomaan, jos väitän täällä jotain ihan pöhköä.

Alkuun kehräsin vain suomenlampaan villaa, hahtuvana ja viimein raakavillana. Oman koiran karvatkin joutuivat pian käsikarstoille ja rukkiin.

Internetin mukaan maailmassa on noin 200 villaa tuottavaa lammasrotua (ja enemmänkin, jos mukaan otetaan näistä saatavat risteytykset). Sitten on vielä muita kehrättäviä kuituja, kuten pellava, silkki, puuvilla, mohair, jota saadaan vuohesta eikä lampaasta, kashmir, kameli, jakki jne. jne. Päätin järjestää kuituvaihtarit, jotta pääsisin kokeilemaan eksoottisempiakin lammasrotuja. Uusia kuituja alkoikin putkahdella postista. Olen tallentanut näytteitä kuiduista ja langoista ja kirjoitellut muistiinpanoja. Muovipussi tuskin on paras säilytyspaikka villalle, mutta en ole keksinyt parempaakaan. Syy näihin muistiinpanoihin on oikeastaan se, että nyt kun olen pessyt ja karstannut kaiken suomenlampaan villan, mitä minulla viime syksynä oli, en enää muista millaista se oli raakavillana.

Tämä saattaa näyttää täsmälliseltä ja järjestelmälliseltä touhulta, mutta kehrään ennen kaikkea vain rentoutuakseni. En haluakaan tehdä lankaa, joka näyttää tasaiselta ja kaupasta ostetulta. Parhaita hetkiä ovat ne, kun kuidut soljuvat sormista rullalle kuin itsestään, jalka polkee, kädet toimivat automaattisesti, mieli on levossa ja kaunista lankaa syntyy kuin itsestään. Siinä on imua, sitä paljon puhuttua flow'ta.

Rukkini :: My spinning wheels

Ensimmäinen rukki oli lainarukki, toistasataa vuotta vanha keskipohjalainen kaunotar. Tämän ristin Iitaksi alkuperäisen omistajan mukaan.

My first spinning wheel, almost 200-year-old "Iita"

Toinen rukki olikin jo oma, 1940-luvun Kiikan rukki. Tämän nimi on Suoma ja se on minulla edelleen vararukkina.

My second wheel, "Suoma" from the 1940's

Molemmissa oli aika säätäminen ennen kuin ne sai toimimaan, mutta säädöt sai kohdalleen, niin lankaa niillä syntyi.

Toukokuussa sain säädöistä tarpeekseni ja sijoitin pieneen moderniin rukkiin, joka on sopivasti mobiili, eli sen voi ottaa vaikka lomamatkalle matkalaukussa. Malli on Louët S45. Jostain syystä tällä rukilla ei ole vielä nimeä.

My modern wheel, Louët S45

This blog is about my spinning and fibre notes. As a spinner, I am just a beginner and my notes reflect the knowledge I've gained so far. Therefore any comments and corrections to my statements from more experienced spinners will be greatly appreciated.

Exactly a year ago I got a spinning wheel and learnt to spin. The first trials were pretty disappointing, learning took time, but soon I noticed that spinning is a very relaxing and productive hobby.

I spin to relax, not to produce yarn that is even and looks like you could buy it in a yarn shop. The best moments are those when you spin fibres that look and feel nice, the fibres go through your fingers to the bobbin as if by themselves, your mind is at ease and you create a beautiful yarn. It's this experience of flow that I'm after when I spin.

I started to spin the fibre that was readily available, Finnwool, or the fleece of the Finnish landrace sheep. But there are more than 200 sheep breeds in the world that produce wool (and much more if include the breeds created by crossing the established breeds). And then there are other fibres, such as flax, silk, mohair, cotton, camel, cashmere, yak, and so on. I decided to organise a fibre exchange to be able to test some new fibres and, at the same time, give other people a chance to test the Finnish wool.

I didn't make any notes when I spun the Finnwool. Now I don't have any raw fleece left, just carded fibres, and I don't remember exactly how it looked and felt as fleece. Therefore, I decided to take notes of the fibres and keep a small amount of both the fibre and the yarn I've spun for further reference.